Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >
Terveyttä ja hyvinvointia luonnosta
20.10.2017 09:24

”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston” oli ennen kaikille koululaisille tuttu laulu. Suomalaisilla sanotaan olevan vahva luontosuhde. Johtuukohan se geeneistä ja perinteestä vai yksinkertaisesti siitä, että puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä metsästä ja enemmän kuin kaksi kolmesta suomalaisesta liikkuu luonnossa viikoittain. Lähimetsään on helppo mennä kävelemään, marjastamaan tai sienestämään.

Luontoretkeily ja luonnossa liikkuminen kasvattavat koko ajan suosiotaan. Kansallispuistojen käyntimäärä oli viime vuonna melkein kolme miljoonaa, ja jos mukaan lasketaan valtion retkeilyalueet ja muut Metsähallituksen hallinnoimat virkistysalueet, lähentelee viime vuoden käyntien määrä seitsemää miljoonaa, kun se vuonna 2009 jäi alle viiden miljoonan.

Tutkimusten mukaan metsässä oleskelulla on monia myönteisiä terveysvaikutuksia: syke ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja mieliala rauhoittuu. Metsässä oleilu myös nopeuttaa stressistä palautumista. Mahdollisuus vartin kävelyyn luonnossa kesken työpäivän parantaa työtehoa ja vähentää uupumista.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan käy metsässä tai muuten luonnon helmassa. Joillekin kaupunkilaisille luontoon meneminen voi olla vieras ajatus. Jos ei ole koskaan päässyt nauttimaan metsän rauhasta, ei sitä ehkä osaa kaivatakaan. Joku taas voi saada vastaavanlaisen rauhoittumisen kokemuksen vaikkapa konsertissa.

Surullista on sellaisten vanhusten tilanne, jotka eivät enää pysty omatoimisesti ulkoilemaan eivätkä koskaan pääse luonnon helmaan. Olisikin tärkeää, että hoivakodit, palvelutalot ja vanhainkodit järjestäisivät asukkailleen myös luontoelämyksiä. Vaikka patikointi luontopolulla olisi mahdotonta, voi pyörätuolissakin istuvan vanhuksen viedä metsään tai ainakin puistoon kuuntelemaan linnunlaulua ja katselemaan kukkia. Valitettavasti hoitajia on usein liian vähän eikä ulkoilua pidetä samalla tavoin tärkeänä asiana kuin vaikkapa peseytymistä tai ruokailua.

Itse olen mahdollisen hoivakotiin joutumisen varalta ajatellut kirjata hoitotahtooni, että minun tulee päästä päivittäin ulos ja ainakin viikoittain metsään tai meren rannalle. Tulee siihen toki muutakin: Liptonin pussiteetä minulle ei saa tarjota, en halua syödä iltapalaa pyjamassa ja haluan nauttia silloin tällöin fingerporillisen Jägermeisteria :-)

Mutta tavoitteena pidän sitä, että voisin mahdollisimman pitkään kulkea omatoimisesti lähimetsään, hauduttaa itse oman teeni ja ottaa sen fingerporillisen silloin kun mieli tekee.

Tavoitteen saavuttamiseksi aion liikkua usein metsässä!

Saila Rintee
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lounaisrannikon Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

 


Kommentoi




Avoimet ovet
14.09.2017 08:37

”Tule rapsuttamaan tukkalehmiä! Avoimet ovet Hereford- ja Ylämaankarja-tilallamme viikonloppuna.” ”Avoimet ovet lampolassamme. Meillä on 15 suloista karitsaa. Tervetuloa ihastelemaan ja näkemään, miten villa muuttuu langaksi. Tuotemyyntiä.”

Tällaisin ilmoituksin seutukuntamme paikallislehdet kutsuivat kesällä katsomaan, miten maaseutukylillä tänä päivänä eletään ja yritetään.

Tutustujista ei ollut puutetta. Tien pientareille pysäköidyt autojonot opastivat kiinnostunutta väkeä kesäisille tiluksille. Isäntäväet kertoivat kävijöiden olevan kaikenikäisiä, monenlaisista taustoista tulevia. Jotkut tulevat ammatillisesta kiinnostuksesta saamaan tietoa tuotantosuunnasta, hakemaan ehkä vertaistukea. Maalla syntyneet, mutta kaupungeissa asuvat tulevat uteliaina katsomaan, millaista maatalous- ja elinkeinoelämää entisellä kotikylällä nyt harjoitetaan. Jotkut tulevat viettämään erilaista elämyspäivää tai tapaamaan tuttuja. Kaikki ovat yhtä tervetulleita.

Naapurikunnan neljä lähekkäistä kylää ovat kehitelleet mielenkiintoisen idean esitellä kyliensä mahdollisuuksia. Kyläyhteisöt ovat parina kesänä järjestäneet yhteisen avoimien ovien päivän. Tarjolla on ollut kymmeniä koko perheen kohteita: kylien historiaa, maataloutta, ympäristötietoa, puutarhoja, yksityiskoteja, kotieläimiä. Näiden lisäksi on ollut ohjattua itse-tekemistä alkaen koskenlaskusta, keppihevospajasta, lintujen bongauksesta ja vastanteosta hartaushetkeen. Tapahtuma on ollut suosittu, kävijöitä on ollut molemmilla kerroilla yli tuhat. Kylillä yhteensä on noin 180 asukasta.

Puutarhojen valtakunnallista avoimien ovien päivää vietettiin heinäkuussa. Halukkaat saivat ilmoittautua kutsumaan vierailijoita kotipihoihinsa. Ihastellen joukkomme kulki taitavia kasviasetelmia ihmetellen ja ideoita poimien. Jossakin nautimme kahvia ja vastaleivottua pullaa aittarakennuksessa, jossakin joimme raikasta raparperimehua kuistilla. Ovet olivat auki myös kekseliäisyyttä täynnä oleviin piha- ja asuinrakennuksiin. Eräässä kodissa seurasimme kissojen leikkiä lattiasta kattoon ja takaisin.

Noudattaessani avointen ovien kutsua olen pannut merkille tilojen isäntäväkien yhteisiä piirteitä. He ovat ennen muuta uskomattoman luovia ja ennakkoluulottomia. He eivät pelkää ryhtyä uusiin asioihin, vaan sitkeästi uskovat asiaansa ja yrittävät epäonnistumisen jälkeenkin. He ovat myös ahkeria työmyyriä. Tilakäynneillä minulle on jäänyt salaisuudeksi, miten niin paljon työtä ehditään tiloilla ja kylillä tehdä kuin tuloksista voi nähdä!

Nämä tutustumiskäynnit ovat avanneet minun, entisen virkanaisen ja 50–60-luvun maalaistalon tyttären silmät arvostamaan entistä enemmän heitä, jotka tänä päivänä toimivat maaseudullamme yrittäjinä ja pitävät sitä asuttuna luonnonvoimia ja lukemattomia esteitä uhmaten. Samalla he pitävät huolta meistä seniorikansalaisista, jotka kylillä asumme. Meille puolestaan tarjoutuu hienoja mahdollisuuksia osallistua touhuihin kykyjemme ja halumme mukaan.

Toimeliasta syksyä senioriopettajille!

Terttu Möttönen

OSJ:n hallituksen jäsen, Saarijärven seudun opetusalan seniorit ry:n sihteeri


( Päivitetty: 14.09.2017 08:42 )

Kommentoi




Tällaistako oli koulun aloittaminen?
15.08.2017 13:29

Hyvää koulunalkua kaikille, jos nyt satutte muistamaan mikä se alku on.” Hämeenlinnan Seudun Senioriopettajien puheenjohtajan toivotus sai minut muistamaan poikani koulutien aloituksen 31 vuotta sitten.

Joku kumma vaisto pisti minut silloin kirjaamaan muistiin Kallen koulusyksyn alkuvaiheet. Tällaistako se oli?

17.8.             

Ensimmäisen päivän suuri uutinen:

Kalle: Äiti, ajattele, me päästiin kaksi kertaa ulos leikkimään.

18.8.             

Toisena päivänä reppu unohtui koulun pihalle, Kalle palasi puolimatkasta sitä hakemaan.  Koulumatka oli n. kaksi kilometriä suuntaansa.

19.8.             

Äiti: Mitä koulussa tänään tehtiin?

Kalle: No, me juteltiin niistä asioista, mitä koulussa tehdään?

Äiti: Mitä siellä sitten tehdään?

Kalle: No, joku sanoi, että matematiikkaa ja minä sinkosin mukaan kotitalouden.

23.8.

Äiti: Minkälainen se teidän Hilkka-opettaja on?

Kalle: Ihan kiva.

Äiti: Onko open tarvinnut jo korottaa ääntään teille?

Kalle: Ei, mutta äiti, semmoinen asia on ollut, että jos joku ennättää ensimmäisenä viitata johonkin kysymykseen matematiikan tunnilla, niin ope ei aina kysy juuri siltä oppilaalta!                                                                                                                                              

24.8.             

Koulumatka kesti (koulusta kotiin) 2h 40min, koulu päättyi klo 13.

Opettaja oli kysynyt koulusta lähtiessään Kallelta ja Jonilta, että eivätkö pojat aio kotiin mennä. Matkalla pojat yhytti n. klo 15.20 Kallen entinen hoitaja, joka passitti pojat eteenpäin. Klo 15.30 Jonin äidin hermot pettivät, ja hän tuli autolla hakemaan poikia.

25.8.             
Kalle: On se kumma, kun ala-asteella on niin pienet ruoka-annokset, että ekaluokkalainen ei saa nälkäänsä tyydytetyksi, ellei hae ruokaa kolme kertaa!

26.8.             

Kalle: Meillä oli matematiikkaa tänään. Minä laskin tokan luokan laskuja.

Äiti: Miten niin?

Kalle: No, kun omassa kirjassa piti ympyröidä kohtia, joissa oli yksi vähemmän kuin kuvassa ja niitä olisi pitänyt tehdä koko tunti.  Tokaluokan laskuissa oli sentään 90-30= ja niin edespäin.  (Kouluun tutustumispäivänä Kalle kysyi opelta, tiesikö tämä, että 1000x1000 on miljoona).

31.8.     
Kalle: Kyllä meidän ope on hurjan kiva, kun se ei anna minulle erikseen läksyjä, kun minä ennätän nimittäin tehdä läksyt jo koulussa!

6.9.               

Kallea kehotettiin käymään vessassa ennen kouluun lähtöä.

Kalle: En viitsi, käyn sitten koulussa.  Ope päästää tunniltakin vessaan.

Äiti: Voithan käydä vessassa välitunnilla.

Kalle: Kuka hullu nyt silloin vessassa käy; välitunti menee ihan hukkaan!

10.10.           

Kalle läksyjen teon jälkeen: Jos ei kelpaa, eroan koulusta!  

                 

Hyvää syksyä teille kaikille toivotellen,

Arja Keltomäki, OSJ:n hallituksen jäsen ja HSSO:n sihteeri, joka kolmen vuoden eläkkeellä olon jälkeen vihdoin ymmärsi, että viinimarjamehuja ei tarvitse saada valmiiksi ennen koulun alkamista


Kommentoi




Suomi 100 ja senioriopettajat
09.06.2017 09:55

Yhteinen isänmaamme Suomi viettää 100 vuoden juhlavuottaan teemalla Suomi 100 yhdessä – tillsammans. Tästä sadan vuoden taipaleesta me senioriopettajat olemme omalla työllämme rakentaneet isänmaamme hyvinvointia runsaan kolmanneksen.

Monet meistä ovat lähteneet hyvinkin puutteellisista ja vaatimattomista oloista ja pystyneet omalla työllään, säästäväisyydellä ja järkevällä rahankäytöllä turvaamaan kohtuullisen toimeentulon myös eläkepäivikseen.

Seuraavana muutama esimerkki siitä, mitä me senioriopettajat olemme työurallamme saaneet aikaan.

Suomeen on rakennettu kaikkialla maailmassa tunnustettu ja tunnettu peruskoulujärjestelmä.  Poliittisen ja viisaan päätöksen tekivät silloiset poliittiset päättäjät, mutta käytännön toteuttaminen oli ja on opettajien vastuulla. Meidän jäsenemme, senioriopettajat, rakensivat tähän maahan toimivan, kaikkia lapsia varallisuuteen katsomatta palvelevan peruskoulun. Pisa-tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet peruskoulun toimivuuden.

Kun lukiokoulutusta rakennettiin luokattomaksi, sen toteuttivat opettajat. Luokattomuus on osoittanut joustavuutensa ja toimivuutensa. Sitä ovat kiitelleet ennen kaikkea sen käyttäjät, lukioissa opiskelevat nuoret.

Toisen asteen koulutuksen toinen osa, ammatillinen koulutus oli vielä 1980-luvulla ns. naapurin lasten koulu. Sitä ryhdyttiin määrätietoisesti kehittämään kolmivuotiseksi, jatko-opintokelpoisuuden ja työelämän tarpeet huomioivaksi koulutusväyläksi. Kehittämistyössä oli vahvasti mukana viranomaisten ohella myös opetusalan järjestöväki.

Ammatillisen koulutuksen uudistamisen toteutuksesta vastasivat ammatilliset opettajat, nykyiset senioriopettajat.

Olen murheellisella mielin seurannut jo pitemmän aikaa päättäjien toteuttamaa ammatillisen koulutuksen alasajoa. En usko ns. ammatillisen koulutuksen reformin onnistumiseen, sillä valtaosalla suomalaisia työpaikkoja on niin huonot valmiudet ottaa vastuu koulutuksesta.

Suomessa 1990-luvulla aloitettu ammattikorkeakoulujärjestelmä on osoittautunut pääosin onnistuneeksi. Tämänkin suunnittelussa ja toteuttamisessa oli opetusalan järjestöväki vahvasti mukana. Hankkeen eteenpäin vienti, virheistä oppiminen ja käytännön toteutus olivat valtaosin nykyisten senioriopettajien vastuulla.

Löytyy varmasti lisää lukuisia muitakin esimerkkejä, joissa meidän jäsenkuntamme on ollut avainasemassa.

Yhteenvetona voi todeta, että me senioriopettajat olemme jättäneet suomalaiseen sivistykseen, kasvatukseen, koulutukseen ja osaamiseen lähtemättömän jäljen. 

Voimme täysin yhtyä OSJ:n toimintasuunnitelman toteamukseen, että seniorikansalaiset tulee ymmärtää yhteiskunnan voimavaraksi. Suurin osa meidän jäsenkunnastamme on hyväkuntoisia ja aktiivisia kansalaisia, joiden maksamilla veroilla ja vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa korvaamaton merkitys.

Matti Pitkänen
OSJ:n varapuheenjohtaja


Kommentit (5)Kommentoi




Luen ja liikun - olen siis olemassa
06.04.2017 13:22

Järjestömme tämän vuoden toimintasuunnitelmassa on nostettu esille liikunnan merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Senioriopettaja-lehdessä on julkaistu ja julkaistaan vinkkejä, miten ja millaisia harjoituksia kotona voi tehdä ilman erityisiä välineitä. Lisäksi julkaistaan juttuja eri liikuntamahdollisuuksista.Rakkain harrastukseni on nuoresta lähtien ollut lukeminen. Lukuvinkkejä on vaihdettu ja kirjoista keskusteltu eri yhteyksissä niin kauan kuin muistan. Miksei siis vaihdettaisi myös liikuntavinkkejä?


Ikääntyminen on tuonut liikunnan itselleni yhä tärkeämmäksi. Lukeminen pitää edelleen aivot virkeänä, mutta liikkuminen pitää yleisen vireystason, sekä fysiikan että psyyken hyvässä kunnossa.Vaikeinta on liikkumaan lähteminen, ryhtyminen. Mutta mikä hyvän olon tunne, suorastaan euforinen, seuraa, kun on fyysisesti rasittanut itseään. Jo sen tunteen vuoksi kannattaa lähteä! Keväällä, kesällä ja syksyllä on helppo liikkua. Itse harrastan golfia, puutarhan hoitoa, pyöräilyä ja kävelyä.

 

Golf on sosiaalinen peli. Golfkentällä parasta ovat pelaamisen lisäksi mukavat pelikaverit, tutustuminen uusiin, samaa kiinnostusta jakaviin ihmisiin, luonnon ilmiöiden seuraaminen, esimerkiksi muuttolintujen tulo keväällä ja lähtö syksyllä. Neljän tunnin ja vajaan kymmenen kilometrin kävely pitää yllä hyvää kuntoa.

 

Talvisin on haasteellisempaa liikkua säännöllisesti. Milloin on esteenä liukkaus, milloin räntäsade, milloin vesisade, milloin lumisade, milloin tuulee liikaa... Saa ottaa itseään niskasta kiinni ja vain lähteä liikkeelle.

 

Meidän senioriopettajayhdistyksemme järjestää kerran viikossa keppijumppaa. Paikka sijaitsee keskikaupungilla, Nuorisotalolla(!), jonne on hyvät yhteydet eri puolilta kaupunkia. Aamupäiväaika sopii eläkeläisille hyvin. Osallistujamäärä on kasvanut tasaisesti. Meitä on parikymmentä senioriopettajaa, jotka käymme säännöllisesti jumppaamassa. Ei tulisi mieleenkään pinnata jonkun harjoituksen tekemisestä, niin kuin joskus nuorempana. Ohjaajan kannustava kiitos tuo vielä ylimääräisen palkinnon. Tässä on mainio idea muillekin yhdistyksille!

 

Toinen hyvä liikunnan muoto, jonka löysin uudestaan tänä talvena ystävien houkuttelemana, on uinti ja siihen läheisesti liittyvä vesijuoksu. Vesijumpasta kirjoitti edellisessä blogissaan rovaniemeläinen Hely Kalkkinen hauskasti ja houkuttelevasti. Samasta aiheesta oli kirjoitus myös Senioriopettaja-lehdessä. Itse uin perinteistä rintauintia silmälasit päässä. Asetan itselleni joka kerta tavoitteen, paljonko uin.  Eri puolilla Suomea on oivat uintimahdollisuudet ympäri vuoden.

 

Liiku yksin, kaksin tai vaikkapa ryhmässä. Liikunta on aina kelpo sijoitus omaan hyvinvointiin!

 

Marja-Terttu Halpio-Huttunen

OSJ:n hallituksen jäsen

Porin Seudun Senioriopettajien hallituksen jäsen


Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.