Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >
Tällaistako oli koulun aloittaminen?
15.08.2017 13:29

Hyvää koulunalkua kaikille, jos nyt satutte muistamaan mikä se alku on.” Hämeenlinnan Seudun Senioriopettajien puheenjohtajan toivotus sai minut muistamaan poikani koulutien aloituksen 31 vuotta sitten.

Joku kumma vaisto pisti minut silloin kirjaamaan muistiin Kallen koulusyksyn alkuvaiheet. Tällaistako se oli?

17.8.             

Ensimmäisen päivän suuri uutinen:

Kalle: Äiti, ajattele, me päästiin kaksi kertaa ulos leikkimään.

18.8.             

Toisena päivänä reppu unohtui koulun pihalle, Kalle palasi puolimatkasta sitä hakemaan.  Koulumatka oli n. kaksi kilometriä suuntaansa.

19.8.             

Äiti: Mitä koulussa tänään tehtiin?

Kalle: No, me juteltiin niistä asioista, mitä koulussa tehdään?

Äiti: Mitä siellä sitten tehdään?

Kalle: No, joku sanoi, että matematiikkaa ja minä sinkosin mukaan kotitalouden.

23.8.

Äiti: Minkälainen se teidän Hilkka-opettaja on?

Kalle: Ihan kiva.

Äiti: Onko open tarvinnut jo korottaa ääntään teille?

Kalle: Ei, mutta äiti, semmoinen asia on ollut, että jos joku ennättää ensimmäisenä viitata johonkin kysymykseen matematiikan tunnilla, niin ope ei aina kysy juuri siltä oppilaalta!                                                                                                                                              

24.8.             

Koulumatka kesti (koulusta kotiin) 2h 40min, koulu päättyi klo 13.

Opettaja oli kysynyt koulusta lähtiessään Kallelta ja Jonilta, että eivätkö pojat aio kotiin mennä. Matkalla pojat yhytti n. klo 15.20 Kallen entinen hoitaja, joka passitti pojat eteenpäin. Klo 15.30 Jonin äidin hermot pettivät, ja hän tuli autolla hakemaan poikia.

25.8.             
Kalle: On se kumma, kun ala-asteella on niin pienet ruoka-annokset, että ekaluokkalainen ei saa nälkäänsä tyydytetyksi, ellei hae ruokaa kolme kertaa!

26.8.             

Kalle: Meillä oli matematiikkaa tänään. Minä laskin tokan luokan laskuja.

Äiti: Miten niin?

Kalle: No, kun omassa kirjassa piti ympyröidä kohtia, joissa oli yksi vähemmän kuin kuvassa ja niitä olisi pitänyt tehdä koko tunti.  Tokaluokan laskuissa oli sentään 90-30= ja niin edespäin.  (Kouluun tutustumispäivänä Kalle kysyi opelta, tiesikö tämä, että 1000x1000 on miljoona).

31.8.     
Kalle: Kyllä meidän ope on hurjan kiva, kun se ei anna minulle erikseen läksyjä, kun minä ennätän nimittäin tehdä läksyt jo koulussa!

6.9.               

Kallea kehotettiin käymään vessassa ennen kouluun lähtöä.

Kalle: En viitsi, käyn sitten koulussa.  Ope päästää tunniltakin vessaan.

Äiti: Voithan käydä vessassa välitunnilla.

Kalle: Kuka hullu nyt silloin vessassa käy; välitunti menee ihan hukkaan!

10.10.           

Kalle läksyjen teon jälkeen: Jos ei kelpaa, eroan koulusta!  

                 

Hyvää syksyä teille kaikille toivotellen,

Arja Keltomäki, OSJ:n hallituksen jäsen ja HSSO:n sihteeri, joka kolmen vuoden eläkkeellä olon jälkeen vihdoin ymmärsi, että viinimarjamehuja ei tarvitse saada valmiiksi ennen koulun alkamista


Kommentoi




Suomi 100 ja senioriopettajat
09.06.2017 09:55

Yhteinen isänmaamme Suomi viettää 100 vuoden juhlavuottaan teemalla Suomi 100 yhdessä – tillsammans. Tästä sadan vuoden taipaleesta me senioriopettajat olemme omalla työllämme rakentaneet isänmaamme hyvinvointia runsaan kolmanneksen.

Monet meistä ovat lähteneet hyvinkin puutteellisista ja vaatimattomista oloista ja pystyneet omalla työllään, säästäväisyydellä ja järkevällä rahankäytöllä turvaamaan kohtuullisen toimeentulon myös eläkepäivikseen.

Seuraavana muutama esimerkki siitä, mitä me senioriopettajat olemme työurallamme saaneet aikaan.

Suomeen on rakennettu kaikkialla maailmassa tunnustettu ja tunnettu peruskoulujärjestelmä.  Poliittisen ja viisaan päätöksen tekivät silloiset poliittiset päättäjät, mutta käytännön toteuttaminen oli ja on opettajien vastuulla. Meidän jäsenemme, senioriopettajat, rakensivat tähän maahan toimivan, kaikkia lapsia varallisuuteen katsomatta palvelevan peruskoulun. Pisa-tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet peruskoulun toimivuuden.

Kun lukiokoulutusta rakennettiin luokattomaksi, sen toteuttivat opettajat. Luokattomuus on osoittanut joustavuutensa ja toimivuutensa. Sitä ovat kiitelleet ennen kaikkea sen käyttäjät, lukioissa opiskelevat nuoret.

Toisen asteen koulutuksen toinen osa, ammatillinen koulutus oli vielä 1980-luvulla ns. naapurin lasten koulu. Sitä ryhdyttiin määrätietoisesti kehittämään kolmivuotiseksi, jatko-opintokelpoisuuden ja työelämän tarpeet huomioivaksi koulutusväyläksi. Kehittämistyössä oli vahvasti mukana viranomaisten ohella myös opetusalan järjestöväki.

Ammatillisen koulutuksen uudistamisen toteutuksesta vastasivat ammatilliset opettajat, nykyiset senioriopettajat.

Olen murheellisella mielin seurannut jo pitemmän aikaa päättäjien toteuttamaa ammatillisen koulutuksen alasajoa. En usko ns. ammatillisen koulutuksen reformin onnistumiseen, sillä valtaosalla suomalaisia työpaikkoja on niin huonot valmiudet ottaa vastuu koulutuksesta.

Suomessa 1990-luvulla aloitettu ammattikorkeakoulujärjestelmä on osoittautunut pääosin onnistuneeksi. Tämänkin suunnittelussa ja toteuttamisessa oli opetusalan järjestöväki vahvasti mukana. Hankkeen eteenpäin vienti, virheistä oppiminen ja käytännön toteutus olivat valtaosin nykyisten senioriopettajien vastuulla.

Löytyy varmasti lisää lukuisia muitakin esimerkkejä, joissa meidän jäsenkuntamme on ollut avainasemassa.

Yhteenvetona voi todeta, että me senioriopettajat olemme jättäneet suomalaiseen sivistykseen, kasvatukseen, koulutukseen ja osaamiseen lähtemättömän jäljen. 

Voimme täysin yhtyä OSJ:n toimintasuunnitelman toteamukseen, että seniorikansalaiset tulee ymmärtää yhteiskunnan voimavaraksi. Suurin osa meidän jäsenkunnastamme on hyväkuntoisia ja aktiivisia kansalaisia, joiden maksamilla veroilla ja vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa korvaamaton merkitys.

Matti Pitkänen
OSJ:n varapuheenjohtaja


Kommentit (5)Kommentoi




Luen ja liikun - olen siis olemassa
06.04.2017 13:22

Järjestömme tämän vuoden toimintasuunnitelmassa on nostettu esille liikunnan merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Senioriopettaja-lehdessä on julkaistu ja julkaistaan vinkkejä, miten ja millaisia harjoituksia kotona voi tehdä ilman erityisiä välineitä. Lisäksi julkaistaan juttuja eri liikuntamahdollisuuksista.Rakkain harrastukseni on nuoresta lähtien ollut lukeminen. Lukuvinkkejä on vaihdettu ja kirjoista keskusteltu eri yhteyksissä niin kauan kuin muistan. Miksei siis vaihdettaisi myös liikuntavinkkejä?


Ikääntyminen on tuonut liikunnan itselleni yhä tärkeämmäksi. Lukeminen pitää edelleen aivot virkeänä, mutta liikkuminen pitää yleisen vireystason, sekä fysiikan että psyyken hyvässä kunnossa.Vaikeinta on liikkumaan lähteminen, ryhtyminen. Mutta mikä hyvän olon tunne, suorastaan euforinen, seuraa, kun on fyysisesti rasittanut itseään. Jo sen tunteen vuoksi kannattaa lähteä! Keväällä, kesällä ja syksyllä on helppo liikkua. Itse harrastan golfia, puutarhan hoitoa, pyöräilyä ja kävelyä.

 

Golf on sosiaalinen peli. Golfkentällä parasta ovat pelaamisen lisäksi mukavat pelikaverit, tutustuminen uusiin, samaa kiinnostusta jakaviin ihmisiin, luonnon ilmiöiden seuraaminen, esimerkiksi muuttolintujen tulo keväällä ja lähtö syksyllä. Neljän tunnin ja vajaan kymmenen kilometrin kävely pitää yllä hyvää kuntoa.

 

Talvisin on haasteellisempaa liikkua säännöllisesti. Milloin on esteenä liukkaus, milloin räntäsade, milloin vesisade, milloin lumisade, milloin tuulee liikaa... Saa ottaa itseään niskasta kiinni ja vain lähteä liikkeelle.

 

Meidän senioriopettajayhdistyksemme järjestää kerran viikossa keppijumppaa. Paikka sijaitsee keskikaupungilla, Nuorisotalolla(!), jonne on hyvät yhteydet eri puolilta kaupunkia. Aamupäiväaika sopii eläkeläisille hyvin. Osallistujamäärä on kasvanut tasaisesti. Meitä on parikymmentä senioriopettajaa, jotka käymme säännöllisesti jumppaamassa. Ei tulisi mieleenkään pinnata jonkun harjoituksen tekemisestä, niin kuin joskus nuorempana. Ohjaajan kannustava kiitos tuo vielä ylimääräisen palkinnon. Tässä on mainio idea muillekin yhdistyksille!

 

Toinen hyvä liikunnan muoto, jonka löysin uudestaan tänä talvena ystävien houkuttelemana, on uinti ja siihen läheisesti liittyvä vesijuoksu. Vesijumpasta kirjoitti edellisessä blogissaan rovaniemeläinen Hely Kalkkinen hauskasti ja houkuttelevasti. Samasta aiheesta oli kirjoitus myös Senioriopettaja-lehdessä. Itse uin perinteistä rintauintia silmälasit päässä. Asetan itselleni joka kerta tavoitteen, paljonko uin.  Eri puolilla Suomea on oivat uintimahdollisuudet ympäri vuoden.

 

Liiku yksin, kaksin tai vaikkapa ryhmässä. Liikunta on aina kelpo sijoitus omaan hyvinvointiin!

 

Marja-Terttu Halpio-Huttunen

OSJ:n hallituksen jäsen

Porin Seudun Senioriopettajien hallituksen jäsen


Kommentoi




Sote - Suomi hymyilee
13.03.2017 09:28

- Kyllä se nyt on niin että liikkua pitää. Ei auta vedota ikään eikä muihinkaan mittalukuihin.

Tällaisen ukaasin sain lääkäriltä, entiseltä oppilaaltani vastaanotolla. Täysin vakavana hän kehtasi lopuksi vielä sanoa kuulustelevansa kotitehtävän seuraavalla tapaamiskerralla.

Tottahan se on. En ole pahemmin harrastanut liikuntaa sitten lapsuuden mäenlaskujen. Sain nimittäin oppikoulussa tehorokotuksen kaikkea liikkumista vastaan. Enhän minä maalaistyttö  ennen kouluun menoani ollut edes nähnyt voimistelusalia ja sen puujalkaisia hevosia. Eikä tamburiiniopettaja kauppalassa ymmärtänyt arkuuttani. Voimistelutunnit olivat minulle kidutusta.

Aikuisena minusta tuli työnarkomaani, ja omasta kunnosta huolehtiminen jäi. Kunnes lääkäri säikäytti minut. Siksi haen nyt uimahallin pukuhuoneessa sopivaa nurkkaa, johon linnoittautua. Onneksi nenässä ei tunnu kouluajoilta tuttu tunkkainen hienhaju. Uimapuku vain muistuttaa sinisestä voimisteluasusta. En haluaisi vetää pukua päälleni, en paljastaa reheviä rubensmaisia muotojani.

Huomaan nykiväni hermostuneesti uimapukua alemmaksi, kun kävelen altaalle lattialaattoja tiukasti tutkien. Onneksi vesi kietoo minut armolliseen verhoonsa. Sivuille vilkuilematta tihrustan otsa kurtussa pitkäsääristä, timmivartaloista ohjaajaa yrittäen ottaa selvää, mihin suuntaan milloinkin jalkaa pitää potkaista. Silmälasit olen jättänyt pukuhuoneen kaappiin, sillä pelkään niiden putoavan altaan pohjalle.

- Vasen jalka suorana ilmaan ja oikealla nopea saksihyppy. Korkealle, korkealle.

Manailen mielessäni lyhyitä sääriäni ja menetän tasapainoni. Helmillä koristeltu uimalakki ei pelasta kiharoitani kastumiselta. Pulpahdan pintaan, ja yritän vetää napaani kohti selkärankaa pysyäkseni pystyssä. Ohjaaja altaan reunalla jakaa hengästymättä ohjeitaan ja polkee tahtia tarmokkaasti.

 
- Vielä, vielä, kyllä jaksaa.

Vesi loiskuu, taustalla jumputtaa joku raa, raa Rasputin. En saa rytmistä kiinni, ajattelen vain, paljonko kello on. Neljäkymmentäviisi minuuttia. Tahdissa pitäisi mennä, oikea ja vasen osata, mutta kun on vedettävä napaansa paikaltaan ja pidettävä hartiat alhaalla, ei aina ehdi mukaan. Suunnat täysin sekaisin. Hengittääkin pitää muistaa.

Ja nyt vasen jalka tukevasti altaan pohjaan ja oikealla ympyrän kaarta piirtämään. Heiii! Minähän seison yhdellä jalalla ja piirrän toisella jalalla ympyrän kaarta! Osaan.

Jaksaa, jaksaa, vielä jaksaa. Viimeinen kierros ja sitten loppuvenyttelyä. Molemmat kädet pyyhkivät  veden pintaa laajoin kaarin. Uskallan jo katsoa sivullekin. Tuntuu ihanan rennolta. Haluaisin panna silmät kiinni ja kellua ja kellua. Tämähän on mukavaa.

 - Ja ensi viikolla sitten taas, kuuluu altaan reunalta. Kyllä, ensi viikolla taas!

Ja Sote - Suomi hymyilee.

 

Hely Kalkkinen

OSJ:n hallituksen jäsen, Lapin senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 


Kommentit (4)Kommentoi




Selkokielellä
10.02.2017 13:04

Silloin kun Suomi oli vasta 70-vuotias ja minä siinä vaiheessa kolmekymmentä vuotta nykyistä ikääni nuorempi, tein lasteni kanssa rituaalisen risteilymatkan Tukholmaan.

Hieno matka, pallomeret, oikea meri ja nähtävyydet ovat minulla tallessa ainakin valokuvissa, ikääntyvän ihmisen muistissa sittenkin ehkä kuviakin kirkkaampina.

Kävelimme Kuninkaanlinnan ohi sattumoisin silloin, kun pihalla tapahtui vartiovuoron vaihto. Suurta teatteria se kaikki oli, mutta lapseni pitivät näkemästään.

Kai minäkin?

Vanhankaupungin kapeilla kujilla tyttäreni bongasi makeiskaupan, jonka esittelyikkunassa oli monien herkkujen joukossa koristeellinen kaulanauha. Nauhaan oli pujotettuna erivärisiä, erimuotoisia makeisherkkuja.

-  Iskä, minä tahdon tuon.

-  Niin minäkin.

Pikkuveljen varma mielipide sai iskän astumaan puotiin, ja kielitaidollaan ylpeilevä huoltaja kertoi viehättävälle myyjälle toiveensa. Mutta kielitaitoni olikin jäänyt jonnekin lukioluokkien seinien sisään, ja vaikka kuinka yritin selittää viittomakieltäkin (jota en todella hallitse) käyttäen lasteni toiveet, sain vastaukseksi myyjältä ensin kummastuneen katseen ja sitten hymyilevän selkokielisen lauseen.

-  Sano se suomeksi.

No sanoin. Lapset saivat haluamansa makeiset, minä tyytyväisyyden tunteen, että osasinpa!

Olen katsellut eläkeläisenä usein TV1:stä klo 15.00 uutiset ja niitä seuraavat ”uutiset selkokielellä” Nämä uutiset on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat esitekstin mukaan ” Yle Uutiset selkosuomeksi, uutiset helpolla suomen kielellä”.

Kirjailijana en oikein tiedä, mitä helppo suomen kieli tarkoittaa, mutta perusidea tässä on varmaankin sanomaansa suurempi.

Sanojen taakse osaa kätkeytyä monikin ihminen ja useampikin asia, selkosuomi merkitsee minulle kuitenkin rehellistä puhetta tosiasioista, joista ei voi tai ei tarvitse vaieta.

Kuten eläkeläisten asemasta Suomessa.

Erilaisilla laskelmilla voidaan osoittaa, että meillähän menee itse asiassa hyvin tällä hetkellä. Puheet indeksikertoimista ja niiden vaikutuksesta meille ovat kuulemma toisarvoisia.

Saattaa olla näin ainakin useimpien eläkeläisten kohdalla. Mutta se, mitä itse henkilökohtaisesti vaadin nykyiseltä ja tulevilta hallituksilta on, että pitäkää ihmeessä lupauksenne meille eläkeläisille. Meidän joukoissamme on hyvin paljon kokenutta, myös tulevaan katsovaa ja tulevasta huolehtivaa älyllistä porukkaa.

Tuskin tämä on liikaa vaadittu?

Osmo Ukkonen, OSJ:n hallituksen jäsen
Mikkelin seudun Opetusalan Seniorit ry

 


( Päivitetty: 10.02.2017 13:08 )

Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.