Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  >
Syksyn runsaudensarvi
09.09.2016 11:49

Postilaatikkoomme saapui kansalaisopiston uuden kauden ohjelma. Ehdin jo odotellakin sitä. Mistä johtuneekin, että kesän jälkeen alkaa kaivata säännöllisempää rytmiä? Ei kai vain liene jäänteitä entisestä elämästä?  

Mitä kaikkea opiston ohjelma taas sisältääkään! On ryhmiä kaikenikäisille, työssäkäyville ja eläkeläisille, miehille, naisille ja lapsille. Musiikkia, kädentaitoja, vieraita kieliä, runoja ja muuta kirjallisuutta, luentoja monista aiheista, lukematon määrä liikuntamuotoja ja vaikka mitä.

Ohjelmaa tutkiessa kuluu tovi jos toinenkin. Lähtisinkö samoihin piireihin kuin parina edellisenäkin vuotena vai ottaisinko alkavana kautena uudet aiheet? Viimevuotiset olisivat tietenkin tuttuja ja turvallisia. Niistä minä, muutaman vuoden takainen paluumuuttaja synnyinkylälleni, olen löytänyt monia uusia ystäviä.

Senioritanssi kiehtoo jälleen vastustamattomasti. Se oli minun viime vuoden löytöni. Edellisen vuoden mietin, uskallanko lähteä mukaan. Hyvä, kun uskalsin. Meitä oli alle parikymmentä 60-85-vuotiasta tanssijatarta, ei yhtään miestä. Jos tanssin kuvioissa tarvittiin ”poikapari”, laitettiin punainen nauha kaulaan – niin yksinkertaista se oli. Samalla tunnilla saattoi tanssia tyttönä ja poikana. Missään ei saa oheistuotteena niin paljon nauruterapiaa kuin tanssiryhmässä. Kun sekosi askeleissa – mitä jokaiselle tapahtui tuon tuostakin – nauroimme hillittömästi. Tanssi on tehokasta liikuntaa. Kova hiki tulee 90 minuutissa, vaikka kaikki rytmimme eivät olekaan viimeisimmän muodin mukaista salsaa. Siispä opiston kotisivut auki ja ilmoittaudun ensimmäiseksi Senioritanssi-ryhmään.

Seuraavaksi Seniorijumppa. Ilman maanantaiaamun liikuntaa ei mikään viikko aukene. Taitavan opettajan lempeästi kannustamina lähdemme vetreinä ja iloisina uuteen viikkoon.

Sitten vielä ihana ranskan kieli, jonka myös keksin aloittaa viime syksynä. Edellisen kerran olin ollut ranskan kurssilla parikymppisenä yliopistossa viitisenkymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen olin vuosikymmenten mittaan pari kertaa kurssin aloittanut ja jouluun mennessä keskeyttänyt. Nyt mennään jo toiselle vuodelle!

Lisäksi haluan jatkaa kirjaston lukupiirissä. Siinä tulee luetuksi hienoja kirjoja, joita en itse lainkaan osaisi poimia hyllystä lainattaviksi. Ja riemukkaat kirjakeskustelut ovat kuukauden suola!

Jääkö kangaspuilla kudonta haaveeksi vielä tänäkin syksynä? Siltä näyttää, kun valitsin samat piirit kuin viime vuonna. Pitäähän sitä jotakin jättää tulevaisuudenkin varalle.

Värikästä syksyä senioriopettajille!

Terttu Möttönen

OSJ:n hallituksen jäsen, Saarijärven seudun opetusalan seniorit ry:n sihteeri


Kommentit (1)Kommentoi




Riemuylioppilasjuhla
09.08.2016 12:44

Keväällä vietin riemuylioppilasjuhlaa kuten kaksi muutakin OSJ:n hallituksen jäsentä, ja varmaan useita kymmeniä OSJ:n jäseniä. Syntyi uusia helmiä muistojen helminauhaan.

Kirjoitin ylioppilaaksi Porin Tyttölyseosta, koulusta, joka on kahteen kertaan lakkautettu: ensin koulu-uudistus lakkautti erilliset tyttö-ja poikakoulut ja sittemmin Porin Tyttölyseota seurannut Kuninkaanhaan lukio lakkautettiin. Tavallinen kohtalo tämän päivän Suomessa.

Ei ole sattumaa, että silloisessa tyttölyseossa ylioppilaskirjoitusten tulokset olivat hyviä: olihan koulu 9-vuotinen ja kielivalikoima ja kielten opiskelu laajaa: ensimmäisellä oppikoulun luokalla  alkoi ruotsin opiskelu, toisella saksan, neljännellä englannin ja lukiossa vielä mahdollisesti ranskan tai latinan. Myös musiikin ja kuvaamataidon (silloinen nimitys) opiskeluun panostettiin.

Koulusta saimme sivistyksen juuret ja tiedon siivet, jotka kantoivat meidät ympäri Suomea, Eurooppaa ja jotkut vielä kauemmas. Oppikoulun toisen luokan historian kirjan ja opetuksen painopiste oli Kreikan ja Rooman kulttuureissa. Antiikin mytologian tarusto loi vahvan pohjan eri taiteenlajien ymmärtämiseen. Sieltä riittää ammennettavaa edelleenkin. Kun kävelin Pompeijin raunioilla, mieleeni nousivat historian kirjan kuvat tapahtuneesta. Sama Mantere-Sarvan Keskikoulun yleinen historia on ollut oiva ja nopea lähde antiikin mytologiaan.

Meitä oli kerääntynyt yhteen 30 riemuylioppilasta. Kaikkiaan koulustamme vuonna 1966  ylioppilaaksi kirjoitti 52, joista muutama oli jo kuollut, jotkut asuivat pysyvästi ulkomailla ja muutamat olivat liian sairaita tullakseen tapaamiseen.

Monet koulussa solmitut ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosikymmenten ajan, ja ne, jotka kouluaikoina liikkuivat yhdessä, hakeutuivat nytkin toistensa läheisyyteen. Mutta hienoa oli tavata ja käydä kuluneita vuosikymmeniä läpi niidenkin kanssa, joita ei ollut tavannut montaakaan kertaa kouluaikojen jälkeen.

Yhteiset kokemukset ja muistot yhdistävät. Koululla oli omat traditionsa, ja kun lauloimme koulun juhlakantaatin Epilogin, monen silmäkulmassa kimmelsi kyynel. ”Me oomme yhtä kanssa mennehien, ja sukupolvein syntymättömien. Työn, joka meille heelmän kauniin kantoi, sen esipolvi perinnöksi antoi, se taasen siirtyy toisiin käsiin kerran, kun meille kuuluu kutsu Tuonen Herran...”

Ulkomailla asuva luokkatoverini kirjoitti palautteessaan: ”Luokkakokous räväytti yhtäkkiä silmilleni (ja korvilleni) kantaaottavia suomalaisia naisia, jollaisia ei ihan joka päivä tapaa, ei ainakaan näin runsain joukoin. Voi olla, että koulullakin on jotain osuutta asiassa, mutta ei sillä ihan kaikkea selitä. Suoran selän jatkeena on hyvässä asennossa oleva pää. Niin, sellaisilta te näytätte, tosi upeilta.”

Marja-Terttu Halpio-Huttunen
OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentit (1)Kommentoi




Keväthuumaus
17.05.2016 06:24

Lapsena kuunnellessani Tapio Rautavaaran kappaletta ”Anttilan keväthuumaus” en käsittänyt laulun sanomaa. Miksi vanha mies ampaisee kevätniitylle, solmii päähänsä seppeleen kevään ensi kukista, kuuntelee ihastuksissaan peipon, käen, kuikan ja muiden lintujen laulantaa ja tekee kaikkea hassua?

Ilmeisesti Anttilan ikäisenä kansalaisena ymmärrän nyt paljon paremmin laulun viestiä. Itse olen kevätihminen. Jotain sanoinkuvaamattoman suurta läikähtää mielessäni, kun istun kesäasuntoni terassilla saunan ja jäistä vapaaseen järveen pulahduksen jälkeen ja kuulen käen ensi kukunnan. Maa vihertää ja puihin kiipeää vihreys ensin ylälatvoihin. Pihan valkovuokot sulkevat kukintojaan, kirjosieppo pyörii pihapiirissä valitsemassa lukuisista pesäpöntöistä itselleen parasta. Yksinkertaisesti sanottuna, minulla on hyvä olo.

Kevään tulo saa ihmisen tuntemaan, että jälleen on selvitty sateista, pimeästä, kylmästä (no tämä talvi ei asettanut kummallisia kylmänsietorajoja), kelirikosta ja ties mistä. Kaikki alkaa ikään kuin alusta, luonnon myötä uusiutuu myös ihmisen mieli. Lisääntyneen valon myötä meillä on aikaa ajatella valoisia ajatuksia, lisääntynyt iloisuus ihmisten kasvoilla valaa uskoa siihen, että kyllä tästä selvitään eteenpäin, aivan varmasti.

Kevät aiheuttaa myös fyysistä vireyttä. Ja vaikka me emme ehkä Anttilan tavoin tanssi kevätniityllä niin pihojen kunnostustyöt, haravoiminen, kukkapenkissä kyykistely, kasvimaan kuntoon laittaminen, parvekkeen kukkaistutusten ja monien vastaavien hyötyhommien tekeminen kohottaa varmasti niin mielialaa kuin kehon kuntoa.

Uskon myös, että kevät saa meidät seniorit kaivamaan esiin kalenterit. Niihin merkitään kiinnostavat kesäteatteriesitykset, musiikkijuhlien ajankohdat ja muut itseämme kiinnostavat kesätapahtumat. Eikä sitten muuta kuin menoksi.

Anttilan keväthuumaus taisi kestää vain yhden päivän, hänellä kun oli kaikenlaisia huolia… ”rahat on tiukalla”. Oma keväthuumaukseni on kestänyt jo toista viikkoa, ja ”kuinka tästä selviän, en tietäne lain”.

Toivottavasti kuitenkin viimeistään Aulangon Senioriopettajapäiviin mennessä!

Hyvää kevättä lukijoille.

Osmo Ukkonen

OSJ:n hallituksen jäsen, Senioriopettaja-lehden toimituskunnan jäsen.


Kommentoi




Millainen kotikuntasi on 2020?
13.04.2016 08:14

Maan hallituksen ohjelmassa on pari suurta uudistushanketta, jotka näyttävät kietoutuvan yhdeksi vyyhdeksi. Sote-hanke ja kuntauudistus ovat sisäkkäin ja päällekkäin väistämättä, vaikka niitä on pyritty pitämään erillään toisistaan. Kun kuntien rahasta ja vallasta noin puolet siirtyy maakunnan kokoisille uusille organisaatioille, vaikutukset kuntarakenteeseenkin voivat olla suuria.

Hallituksen esitykset ovat muuttumassa eduskunnassa laeiksi ja säädöksiksi, jotka ohjaavat sosiaali- ja terveyspalvelujamme pitkälle tulevaisuuteen. Uutta on kunnallisten sote-palveluiden tuottajien yhtiöittäminen. Kuinka pitkälle yhtiöittäminen viedään, on vielä avoin kysymys. Hallituksen päätös on kuitenkin se, että kaikki palveluiden tuottajat ovat jatkossa osakeyhtiöitä. Seuraavan kuntavaalikauden aikana saamme siis Terveyskeskus Oy:n tai Erikoissairaanhoito Oy:n tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Järjestämisalueiden koosta ja lukumäärästä on käyty tiukkaa keskustelua. Usean vaihtoehdon jälkeen malliksi on valittu ns. maakuntamalli. Kolmannesta verotasosta eli maakuntaverosta on hallitus luopunut. Palvelut on päätetty rahoittaa valtionveroa korottamalla. Samalla määrällä alennetaan kuntaveroa – tai ainakin niin pitäisi tapahtua. Ken elää, se näkee, kuinka yhtälö toteutuu.

Me senioriopettajat kuulumme siihen keskimääräistä parempituloisten joukkoon, jolla on syytä huoleen. Maakunnallinen sote-palvelu rahoitetaan korottamalla valtionveroa, jota nyt vain osa eläkeläisistä maksaa. Tästä seurannee väistämättä se, että veroprogressio hyvätuloisten osalta noussee. Joudummeko maksamaan terveyspalveluistamme entistä suuremman osan verojen muodossa?

Uusi kuntalaki suo mahdollisuudet järjestää kunnan hallinto ja organisaatio aivan uudella tavalla. Kun sote on siirretty maakunnan kontolle, jää kuntaan jäljelle kasvatusta, opetusta, kulttuuria ja tekniikkaa. Näiden toimien johtosäännöt ovat parhaillaan työn alla monessa kunnassa. Nyt olisi jokaisen syytä osallistua keskusteluun, jossa hahmotellaan kotikunnan roolia ja rakennetta.

Vuoden kuluttua 9.4.2017 järjestetään seuraavat kuntavaalit, joiden ehdokasasettelu on käynnissä. Senioriopettajienkin olisi aihetta kantaa kortensa kekoon tuomalla näkemyksensä, tietonsa ja taitonsa yhteisönsä hyväksi joko taustavaikuttajana tai ehdokkaana kuntavaalissa. Toivottavasti uudistuva 100-vuotias Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna entistä ehompi.  Ainakin maamme on hyvin erilainen seuraavalla ”satasella”.

Erkki Kukkonen                                                                                                                                                      
OSJ:n hallituksen varapuheenjohtaja

 


( Päivitetty: 13.04.2016 08:33 )

Kommentit (2)Kommentoi




Onko nimi enne?
14.03.2016 09:48

Vanha sanonta kuuluu Nomen est omen. Sanaleikinomainen ilmaisu perustuu Plautuksen näytelmään Persa, jossa Toxilius-niminen orja neuvoo isäntäänsä ostamaan Lucris-nimisen orjattaren, koska tämän nimi muistuttaa enteellisesti sanaa lucrum (kauppavoitto). Näin kertoo Wikipedia.

Joskus toivon, ettei näin olisi. Jos lapsi on nimeltään Myrsky tai Sade, niin ajattelen enemmän luontoa kuin lasta. Enkä edes nimestä osaa päätellä, onko kyseessä tyttö tai poika. Olen kyllä kuullut sisaruksista, joilla on nämä nimet. Kun he tulevat paikalle, vauhti on kuulemma välillä aika hurjaa. Tuskin kuitenkaan nimen takia.

Entä jos pojalle antaa nimeksi Goljat, ja hän onkin aikuisena siro, 160-senttinen mies. Tilanne voi olla kiusallinen sekä nimen kantajalle että hänen vanhemmilleen, jotka ovat ennustaneet pojan ulkoisen olemuksen niin väärin.

Suomessa ja muuallakin maailmassa on myös tapana antaa nimiä, jotka liittyvät johonkin vanhempien arvostamaan henkilöön. Kun meillä on tytölle annettu nimeksi Armi, ovat mielessä varmasti olleet kauniit missimme Kuusela ja Aavikko.

Lienevätkö kaikki Mika Häkkisen tai Kimi Räikkösen mukaan nimetyt pojat innokkaita autourheilun kannattajia? Ehkä ovat, mutta syynä on todennäköisemmin poikien ja heidän isiensä yleinen innostus formulakisojen katselemiseen.

Namibiassa on paljon Martteja oman presidenttimme mukaan. Hän on siellä tunnettu ja pidetty henkilö. Samasta syystä vältetään joitakin sinänsä hyviäkin nimiä, joista tunnetuin lienee Aadolf.

Nykyaikana lapsille annetaan aika mielenkiintoisia nimiä. Omassa perheessäni on 2000-luvulla syntynyt veljessarja Veetu, Jepe, Seve ja Eemu sekä heidän serkkunsa Minja, Utu ja Eea. Lyhyet nimet taitavat olla muotia. Nämä nimet eivät viittaa mihinkään. Luulisin.

Jätän lukijan mietittäväksi Utun ja Eean sukupuolen.

Arja Sore
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lahden seudun senioriopettajien puheenjohtaja


Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.