Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  >
Mikä sinä olet?
18.11.2016 13:12

Me ”vähän” vanhemmat haluamme käyttää itsestämme erilaisia nimityksiä. Olemme ikääntyviä, ikäihmisiä, varttuneita, kolmatta ikää eläviä, kypsään ikään ehtineitä tai senioreita. Kukaan ei halua olla vanhus. Miksei?                

Vanhus-sana on saanut negatiivisia vivahteita. Vanhus ymmärretään nykyisin jotenkin syrjäytyneeksi, järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneeksi ihmiseksi, joka ei pysty huolehtimaan itsestään eikä hoitamaan omia asioitaan.

Kuitenkin monet vanhat ihmiset ovat vielä mukana työelämässä. He toimivat monissa järjestöissä. Yleisesti myönnetään, että vanhat ihmiset ymmärtävät elämää paremmin kuin heitä nuoremmat.

Taloustutkimus teki vuonna 2013 Suomalaisen ikägallupin. Kyselyllä oli tarkoitus selvittää, minkä ikäisestä ihmisestä voidaan sanoa, että hän on vanha ihminen. Keskiarvoksi tuli 72-vuotias.

Nuoret olivat sitä mieltä, että vähän yli 65-vuotias on jo vanha, vanhemmat olisivat nostaneet ikärajan 76 vuoteen.

Jos tuo kysely tehtäisiin nyt, ikäraja varmaan nousisi.  Muistan lapsuudestani, kun tätini täytti 50 vuotta. Ajattelin silloin, että hän on tosi vanha. Kyllä varmaan pian kuolee. Aika harva 72-vuotias nykyään haluaa käyttää itsestään nimitystä vanhus. Nuoruutta ihannoidaan, ja siksi kaikki vanhatkin haluavat olla ikinuoria.                

Virastokielessä vanhus-sanaa kuitenkin käytetään. Meillä on vanhuspalvelulaki, vanhusasiamiehiä ja vielä joitakin vanhainkoteja. Tosin teksteissä käytetään kiertoilmaisuja ja puhutaan ikääntyvistä ihmisistä. Miltä muuten kuulostaisi jos järjestömme nimi olisikin OPETUSALAN VANHUSJÄRJESTÖ  OVJ. Voisi olla vaikea saada uusia jäseniä.

Niin, mikä Sinä haluaisit olla? Taitaa seniori-nimitys olla mieluisin, vaikkei seoikein suomea olekaan. Itse en ihan vielä halua olla vanhus, mutta vaari olen mielelläni!

Jouni Palonen
OSJ:n hallituksen jäsen ja Tampereen seudun senioriopettajien puheenjohtaja

                                                                       


( Päivitetty: 18.11.2016 13:14 )

Kommentit (1)Kommentoi




Telkkarijännärin kesä
06.10.2016 08:52

Mennyt kesä oli monessa mielessä penkkiurheilijan unelma-aikaa. Siihen sisältyi paljon huippuhetkiä ja uskomattoman hienoja suorituksia, mutta myös kielteisiä ilmiöitä, jotka söivät urheilun uskottavuutta.

Televisio tarjosi kisatapahtumat laajemmin kuin koskaan aiemmin, ja samanaikaisesti kahdeksan ja neljän vuoden takaiset mitalit menivät monien osalta uusjakoon.

Kotimaisen urheilun parhaat hetket elettiin jo vuoden alussa ja keväällä, kun jääkiekkoilijat voittivat ensin nuorten ja sitten 17-vuotiaiden maailmanmestaruudet. Aikuisten MM-kisoissa Suomen menestys jatkui.  MM-hopea oli kerrassaan erinomainen saavutus, vaikka se oli monelle ylioptimistille jopa pettymys kevään huuman aikana.

Kesä tarjosi telkkarijännärille, kuten allekirjoittaneelle, enemmän kuin kunto ja ennen kaikkea ikä jaksoi vastaanottaa. Vielä kahdeksan vuotta sitten katselin kaikki yölähetykset Pekingin olympialaisista, mutta nyt oli annettava periksi ja tyydyttävä lähes kokonaan aamun erinomaisiin yhteenvetoihin.

Jalkapallon EM-kisat tarjosivat todellisia herkkupaloja monille sellaisillekin katsojille, jotka eivät ole kovin innokkaita urheilun ystäviä. Walesin ja ennen kaikkea Islannin suoranainen kansallinen herääminen ja uskomaton kannustus yli kansallisten rajojen ei jättänyt ketään kylmäksi.

Vaikea on kuvitella, että missään muualla kuin pienellä 300 000 asukkaan saarella tapahtuu vastaavanlaista kannustusta. Vain 300 islantilaista ei ollut television ääressä Islannin voittaessa uskomattomasti jalkapalloilun emämaan Englannin. 40 000 islantilaista oli paikan päällä Ranskassa ja loput huikeassa yleisötapahtumassa screenien äärellä tai kotona telkkarista seuraten. Sinänsä ihmeellistä, että tällainen saadaan selville nykytekniikalla.

Maailman seuratuin urheilutapahtuma kesän aikana olivat Rion olympialaiset. Olympiarenkaista on tullut maailman menestynein brändi ja samalla KOK:sta miljardibussinestä pyörittävä järjestö.

Brasilia järjesti kisat samban säestämänä, mikä toi niille mukavan keventävän ilmapiirin. Järjestävälle maalle kisojen hyöty on kuitenkin kaksijakoinen. Syynä ovat KOK:n mahtipontiset vaatimukset. Miljardisijoitukset kisapaikkoihin valuvat usein kisojen jälkeen hukkaan: jäljelle jää käyttämättömiä urheilupaikkoja.

Rion kisojen huippuhetket jättivät jälkeensä uskomattomia urheilusaavutuksia. Michael Phelps kauhoi uinnissa viisi kultaa ja yhden hopean, ja hän on olympiahistorian menestynein urheilija 28 olympiamitalilla. Usain Bolt oli yleisurheilun kirkkain tähti tehtyään kolmannen triplansa. 100 m:n, 200 m:n ja 4x100 m:n viestin voittaminen kolmissa perättäisissä kisoissa on teko vailla vertaa.

Mo Farahin 5 000 m:n ja 10 000 m:n juoksujen kultamitalien uusiminen oli myös teko, johon on vain meidän Lasse Virenimme aiemmin yltänyt. Oi niitä aikoja reilut 40 vuotta sitten, kun Viren ja Vasala voittivat puolen tunnin sisällä Münchenissä 5 000 ja 1 500 metrin juoksut. Ne ajat eivät enää koskaan palaa ainakaan vanhan taaton elinaikana.

Suomen urheilun osalta alkaa varmasti jälkipyykin peseminen. Olympiakomitean neljä vuotta sitten asettamat tavoitteet, Suomi paras Pohjoismaa olympiakisoissa vuonna 2020 ja urheilija keskiössä, saivat kylmää kyytiä. Nyt selitetään, että ne olivat vain visioita, joihin pyritään pitkällä aikavälillä. Rahaa on palanut paljon epämääräisiin hankkeisiin, ja nyt on perinnän paikka: puhutaan 400 000 eurosta.  

Vannoutunut urheilun ystävä on kohdannut kesän aikana myös uskottavuusongelmia. Pekingin ja Lontoon olympialaisten mitaleista monta kymmentä on menossa uusjakoon dopingin takia. Hyvä, että vilpillä saavutetut mitalit löytävät oikean osoitteen ja pelote kiinnijäämisestä kasvaa entisestään.

Lisäksi Norjasta kuului kummia: hiihtää ei voi ilman astmalääkkeitä. Kymmenkertainen annos sallitusta toi sentään kilpailukiellon, kaksi kuukautta kesällä - siis hiihtäjälle!

Syyskuu tarjosi lopulta suomalaisen urheilun huippuhetken, kun Leo-Pekka Tähti voitti neljännen perättäisen kultamitalin paralympialaisten 100 metrin pyörätuolikelauksessa Riossa. Jokohan vihdoin vanhoilliset urheilutoimittajat valitsevat Tähden vuoden urheilijaksi?

Näillä sanoilla jäämme odottamaan, ketkä ovat Rion kisojen mitalisteja kahdeksan vuoden kuluttua. Liikunnallisia hetkiä teille kaikille!

Otso Kahila
OSJ:n hallituksen jäsen
Länsi-Uudenmaan senioriopettajien varapj.

 


( Päivitetty: 06.10.2016 13:01 )

Kommentit (1)Kommentoi




Syksyn runsaudensarvi
09.09.2016 11:49

Postilaatikkoomme saapui kansalaisopiston uuden kauden ohjelma. Ehdin jo odotellakin sitä. Mistä johtuneekin, että kesän jälkeen alkaa kaivata säännöllisempää rytmiä? Ei kai vain liene jäänteitä entisestä elämästä?  

Mitä kaikkea opiston ohjelma taas sisältääkään! On ryhmiä kaikenikäisille, työssäkäyville ja eläkeläisille, miehille, naisille ja lapsille. Musiikkia, kädentaitoja, vieraita kieliä, runoja ja muuta kirjallisuutta, luentoja monista aiheista, lukematon määrä liikuntamuotoja ja vaikka mitä.

Ohjelmaa tutkiessa kuluu tovi jos toinenkin. Lähtisinkö samoihin piireihin kuin parina edellisenäkin vuotena vai ottaisinko alkavana kautena uudet aiheet? Viimevuotiset olisivat tietenkin tuttuja ja turvallisia. Niistä minä, muutaman vuoden takainen paluumuuttaja synnyinkylälleni, olen löytänyt monia uusia ystäviä.

Senioritanssi kiehtoo jälleen vastustamattomasti. Se oli minun viime vuoden löytöni. Edellisen vuoden mietin, uskallanko lähteä mukaan. Hyvä, kun uskalsin. Meitä oli alle parikymmentä 60-85-vuotiasta tanssijatarta, ei yhtään miestä. Jos tanssin kuvioissa tarvittiin ”poikapari”, laitettiin punainen nauha kaulaan – niin yksinkertaista se oli. Samalla tunnilla saattoi tanssia tyttönä ja poikana. Missään ei saa oheistuotteena niin paljon nauruterapiaa kuin tanssiryhmässä. Kun sekosi askeleissa – mitä jokaiselle tapahtui tuon tuostakin – nauroimme hillittömästi. Tanssi on tehokasta liikuntaa. Kova hiki tulee 90 minuutissa, vaikka kaikki rytmimme eivät olekaan viimeisimmän muodin mukaista salsaa. Siispä opiston kotisivut auki ja ilmoittaudun ensimmäiseksi Senioritanssi-ryhmään.

Seuraavaksi Seniorijumppa. Ilman maanantaiaamun liikuntaa ei mikään viikko aukene. Taitavan opettajan lempeästi kannustamina lähdemme vetreinä ja iloisina uuteen viikkoon.

Sitten vielä ihana ranskan kieli, jonka myös keksin aloittaa viime syksynä. Edellisen kerran olin ollut ranskan kurssilla parikymppisenä yliopistossa viitisenkymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen olin vuosikymmenten mittaan pari kertaa kurssin aloittanut ja jouluun mennessä keskeyttänyt. Nyt mennään jo toiselle vuodelle!

Lisäksi haluan jatkaa kirjaston lukupiirissä. Siinä tulee luetuksi hienoja kirjoja, joita en itse lainkaan osaisi poimia hyllystä lainattaviksi. Ja riemukkaat kirjakeskustelut ovat kuukauden suola!

Jääkö kangaspuilla kudonta haaveeksi vielä tänäkin syksynä? Siltä näyttää, kun valitsin samat piirit kuin viime vuonna. Pitäähän sitä jotakin jättää tulevaisuudenkin varalle.

Värikästä syksyä senioriopettajille!

Terttu Möttönen

OSJ:n hallituksen jäsen, Saarijärven seudun opetusalan seniorit ry:n sihteeri


Kommentit (1)Kommentoi




Riemuylioppilasjuhla
09.08.2016 12:44

Keväällä vietin riemuylioppilasjuhlaa kuten kaksi muutakin OSJ:n hallituksen jäsentä, ja varmaan useita kymmeniä OSJ:n jäseniä. Syntyi uusia helmiä muistojen helminauhaan.

Kirjoitin ylioppilaaksi Porin Tyttölyseosta, koulusta, joka on kahteen kertaan lakkautettu: ensin koulu-uudistus lakkautti erilliset tyttö-ja poikakoulut ja sittemmin Porin Tyttölyseota seurannut Kuninkaanhaan lukio lakkautettiin. Tavallinen kohtalo tämän päivän Suomessa.

Ei ole sattumaa, että silloisessa tyttölyseossa ylioppilaskirjoitusten tulokset olivat hyviä: olihan koulu 9-vuotinen ja kielivalikoima ja kielten opiskelu laajaa: ensimmäisellä oppikoulun luokalla  alkoi ruotsin opiskelu, toisella saksan, neljännellä englannin ja lukiossa vielä mahdollisesti ranskan tai latinan. Myös musiikin ja kuvaamataidon (silloinen nimitys) opiskeluun panostettiin.

Koulusta saimme sivistyksen juuret ja tiedon siivet, jotka kantoivat meidät ympäri Suomea, Eurooppaa ja jotkut vielä kauemmas. Oppikoulun toisen luokan historian kirjan ja opetuksen painopiste oli Kreikan ja Rooman kulttuureissa. Antiikin mytologian tarusto loi vahvan pohjan eri taiteenlajien ymmärtämiseen. Sieltä riittää ammennettavaa edelleenkin. Kun kävelin Pompeijin raunioilla, mieleeni nousivat historian kirjan kuvat tapahtuneesta. Sama Mantere-Sarvan Keskikoulun yleinen historia on ollut oiva ja nopea lähde antiikin mytologiaan.

Meitä oli kerääntynyt yhteen 30 riemuylioppilasta. Kaikkiaan koulustamme vuonna 1966  ylioppilaaksi kirjoitti 52, joista muutama oli jo kuollut, jotkut asuivat pysyvästi ulkomailla ja muutamat olivat liian sairaita tullakseen tapaamiseen.

Monet koulussa solmitut ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosikymmenten ajan, ja ne, jotka kouluaikoina liikkuivat yhdessä, hakeutuivat nytkin toistensa läheisyyteen. Mutta hienoa oli tavata ja käydä kuluneita vuosikymmeniä läpi niidenkin kanssa, joita ei ollut tavannut montaakaan kertaa kouluaikojen jälkeen.

Yhteiset kokemukset ja muistot yhdistävät. Koululla oli omat traditionsa, ja kun lauloimme koulun juhlakantaatin Epilogin, monen silmäkulmassa kimmelsi kyynel. ”Me oomme yhtä kanssa mennehien, ja sukupolvein syntymättömien. Työn, joka meille heelmän kauniin kantoi, sen esipolvi perinnöksi antoi, se taasen siirtyy toisiin käsiin kerran, kun meille kuuluu kutsu Tuonen Herran...”

Ulkomailla asuva luokkatoverini kirjoitti palautteessaan: ”Luokkakokous räväytti yhtäkkiä silmilleni (ja korvilleni) kantaaottavia suomalaisia naisia, jollaisia ei ihan joka päivä tapaa, ei ainakaan näin runsain joukoin. Voi olla, että koulullakin on jotain osuutta asiassa, mutta ei sillä ihan kaikkea selitä. Suoran selän jatkeena on hyvässä asennossa oleva pää. Niin, sellaisilta te näytätte, tosi upeilta.”

Marja-Terttu Halpio-Huttunen
OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentit (1)Kommentoi




Keväthuumaus
17.05.2016 06:24

Lapsena kuunnellessani Tapio Rautavaaran kappaletta ”Anttilan keväthuumaus” en käsittänyt laulun sanomaa. Miksi vanha mies ampaisee kevätniitylle, solmii päähänsä seppeleen kevään ensi kukista, kuuntelee ihastuksissaan peipon, käen, kuikan ja muiden lintujen laulantaa ja tekee kaikkea hassua?

Ilmeisesti Anttilan ikäisenä kansalaisena ymmärrän nyt paljon paremmin laulun viestiä. Itse olen kevätihminen. Jotain sanoinkuvaamattoman suurta läikähtää mielessäni, kun istun kesäasuntoni terassilla saunan ja jäistä vapaaseen järveen pulahduksen jälkeen ja kuulen käen ensi kukunnan. Maa vihertää ja puihin kiipeää vihreys ensin ylälatvoihin. Pihan valkovuokot sulkevat kukintojaan, kirjosieppo pyörii pihapiirissä valitsemassa lukuisista pesäpöntöistä itselleen parasta. Yksinkertaisesti sanottuna, minulla on hyvä olo.

Kevään tulo saa ihmisen tuntemaan, että jälleen on selvitty sateista, pimeästä, kylmästä (no tämä talvi ei asettanut kummallisia kylmänsietorajoja), kelirikosta ja ties mistä. Kaikki alkaa ikään kuin alusta, luonnon myötä uusiutuu myös ihmisen mieli. Lisääntyneen valon myötä meillä on aikaa ajatella valoisia ajatuksia, lisääntynyt iloisuus ihmisten kasvoilla valaa uskoa siihen, että kyllä tästä selvitään eteenpäin, aivan varmasti.

Kevät aiheuttaa myös fyysistä vireyttä. Ja vaikka me emme ehkä Anttilan tavoin tanssi kevätniityllä niin pihojen kunnostustyöt, haravoiminen, kukkapenkissä kyykistely, kasvimaan kuntoon laittaminen, parvekkeen kukkaistutusten ja monien vastaavien hyötyhommien tekeminen kohottaa varmasti niin mielialaa kuin kehon kuntoa.

Uskon myös, että kevät saa meidät seniorit kaivamaan esiin kalenterit. Niihin merkitään kiinnostavat kesäteatteriesitykset, musiikkijuhlien ajankohdat ja muut itseämme kiinnostavat kesätapahtumat. Eikä sitten muuta kuin menoksi.

Anttilan keväthuumaus taisi kestää vain yhden päivän, hänellä kun oli kaikenlaisia huolia… ”rahat on tiukalla”. Oma keväthuumaukseni on kestänyt jo toista viikkoa, ja ”kuinka tästä selviän, en tietäne lain”.

Toivottavasti kuitenkin viimeistään Aulangon Senioriopettajapäiviin mennessä!

Hyvää kevättä lukijoille.

Osmo Ukkonen

OSJ:n hallituksen jäsen, Senioriopettaja-lehden toimituskunnan jäsen.


Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.