Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  >
Millainen kotikuntasi on 2020?
13.04.2016 08:14

Maan hallituksen ohjelmassa on pari suurta uudistushanketta, jotka näyttävät kietoutuvan yhdeksi vyyhdeksi. Sote-hanke ja kuntauudistus ovat sisäkkäin ja päällekkäin väistämättä, vaikka niitä on pyritty pitämään erillään toisistaan. Kun kuntien rahasta ja vallasta noin puolet siirtyy maakunnan kokoisille uusille organisaatioille, vaikutukset kuntarakenteeseenkin voivat olla suuria.

Hallituksen esitykset ovat muuttumassa eduskunnassa laeiksi ja säädöksiksi, jotka ohjaavat sosiaali- ja terveyspalvelujamme pitkälle tulevaisuuteen. Uutta on kunnallisten sote-palveluiden tuottajien yhtiöittäminen. Kuinka pitkälle yhtiöittäminen viedään, on vielä avoin kysymys. Hallituksen päätös on kuitenkin se, että kaikki palveluiden tuottajat ovat jatkossa osakeyhtiöitä. Seuraavan kuntavaalikauden aikana saamme siis Terveyskeskus Oy:n tai Erikoissairaanhoito Oy:n tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Järjestämisalueiden koosta ja lukumäärästä on käyty tiukkaa keskustelua. Usean vaihtoehdon jälkeen malliksi on valittu ns. maakuntamalli. Kolmannesta verotasosta eli maakuntaverosta on hallitus luopunut. Palvelut on päätetty rahoittaa valtionveroa korottamalla. Samalla määrällä alennetaan kuntaveroa – tai ainakin niin pitäisi tapahtua. Ken elää, se näkee, kuinka yhtälö toteutuu.

Me senioriopettajat kuulumme siihen keskimääräistä parempituloisten joukkoon, jolla on syytä huoleen. Maakunnallinen sote-palvelu rahoitetaan korottamalla valtionveroa, jota nyt vain osa eläkeläisistä maksaa. Tästä seurannee väistämättä se, että veroprogressio hyvätuloisten osalta noussee. Joudummeko maksamaan terveyspalveluistamme entistä suuremman osan verojen muodossa?

Uusi kuntalaki suo mahdollisuudet järjestää kunnan hallinto ja organisaatio aivan uudella tavalla. Kun sote on siirretty maakunnan kontolle, jää kuntaan jäljelle kasvatusta, opetusta, kulttuuria ja tekniikkaa. Näiden toimien johtosäännöt ovat parhaillaan työn alla monessa kunnassa. Nyt olisi jokaisen syytä osallistua keskusteluun, jossa hahmotellaan kotikunnan roolia ja rakennetta.

Vuoden kuluttua 9.4.2017 järjestetään seuraavat kuntavaalit, joiden ehdokasasettelu on käynnissä. Senioriopettajienkin olisi aihetta kantaa kortensa kekoon tuomalla näkemyksensä, tietonsa ja taitonsa yhteisönsä hyväksi joko taustavaikuttajana tai ehdokkaana kuntavaalissa. Toivottavasti uudistuva 100-vuotias Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna entistä ehompi.  Ainakin maamme on hyvin erilainen seuraavalla ”satasella”.

Erkki Kukkonen                                                                                                                                                      
OSJ:n hallituksen varapuheenjohtaja

 


( Päivitetty: 13.04.2016 08:33 )

Kommentit (2)Kommentoi




Onko nimi enne?
14.03.2016 09:48

Vanha sanonta kuuluu Nomen est omen. Sanaleikinomainen ilmaisu perustuu Plautuksen näytelmään Persa, jossa Toxilius-niminen orja neuvoo isäntäänsä ostamaan Lucris-nimisen orjattaren, koska tämän nimi muistuttaa enteellisesti sanaa lucrum (kauppavoitto). Näin kertoo Wikipedia.

Joskus toivon, ettei näin olisi. Jos lapsi on nimeltään Myrsky tai Sade, niin ajattelen enemmän luontoa kuin lasta. Enkä edes nimestä osaa päätellä, onko kyseessä tyttö tai poika. Olen kyllä kuullut sisaruksista, joilla on nämä nimet. Kun he tulevat paikalle, vauhti on kuulemma välillä aika hurjaa. Tuskin kuitenkaan nimen takia.

Entä jos pojalle antaa nimeksi Goljat, ja hän onkin aikuisena siro, 160-senttinen mies. Tilanne voi olla kiusallinen sekä nimen kantajalle että hänen vanhemmilleen, jotka ovat ennustaneet pojan ulkoisen olemuksen niin väärin.

Suomessa ja muuallakin maailmassa on myös tapana antaa nimiä, jotka liittyvät johonkin vanhempien arvostamaan henkilöön. Kun meillä on tytölle annettu nimeksi Armi, ovat mielessä varmasti olleet kauniit missimme Kuusela ja Aavikko.

Lienevätkö kaikki Mika Häkkisen tai Kimi Räikkösen mukaan nimetyt pojat innokkaita autourheilun kannattajia? Ehkä ovat, mutta syynä on todennäköisemmin poikien ja heidän isiensä yleinen innostus formulakisojen katselemiseen.

Namibiassa on paljon Martteja oman presidenttimme mukaan. Hän on siellä tunnettu ja pidetty henkilö. Samasta syystä vältetään joitakin sinänsä hyviäkin nimiä, joista tunnetuin lienee Aadolf.

Nykyaikana lapsille annetaan aika mielenkiintoisia nimiä. Omassa perheessäni on 2000-luvulla syntynyt veljessarja Veetu, Jepe, Seve ja Eemu sekä heidän serkkunsa Minja, Utu ja Eea. Lyhyet nimet taitavat olla muotia. Nämä nimet eivät viittaa mihinkään. Luulisin.

Jätän lukijan mietittäväksi Utun ja Eean sukupuolen.

Arja Sore
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lahden seudun senioriopettajien puheenjohtaja


Kommentoi




Ennen oli kaikki paremmin?
10.02.2016 08:26

Televisiosta tuli syksyllä suomalainen viihdeohjelma, jossa yksi sketsi oli seuraavanlainen. Joukko takkutukkaisia ja noentuhrimia luolaihmisiä vaelsi pimeään luolaan. He asettuivat luolassa nuotion ympärille muistelemaan entisiä hyviä aikoja: ”Kyllä ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut leirinuotiota eikä muutakaan turhaa. Istuttiin vaan täällä pimeässä.”

Pakko tunnustaa: sketsi nauratti kovasti. Ehkä meihin ihmisiin on sisäänrakennettuna jonkinlainen kaipaus menneeseen.

Mutta miltä menneisyys näyttää, jos nostetaan esiin joitakin faktoja. Oliko ennen paremmin? Ja kuinka moni oikeasti haluaisi palata vaikka 1970-luvun Suomeen tai sotien jälkeiseen aikaan?

Lapsikuolleisuus on nykyisin Suomessa pienimpiä koko maailmassa. Vielä 1930-luvun lopulla lähes joka kymmenes syntynyt lapsi kuoli ennen kuin täytti vuoden.

Lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi. Vuonna 1969 menehtyi tapaturmaisesti 405 lasta tai nuorta. Vuonna 2011 vastaava luku oli 37.

Liikenteen moninkertaistumisesta huolimatta etenkin liikenneonnettomuuksien vakavat seuraukset ovat selvästi vähentyneet. 1970-luvun alussa onnettomuuksissa kuoli yli 1 000 henkeä vuodessa, nykyisin enää runsas 200 henkeä.

Vielä vuonna 1980 joka neljänneltä 40-vuotiaalta puuttuivat kaikki hampaat.

1958 joka kuudennessa kotitaloudessa oli jääkaappi. Kylmän sijasta säilöttiin suolalla. Nykyisin tiedetään, että suola on kovia rasvoja ja sokeria pahempi terveyden tuhoaja.

Moni sairaus on lääketieteen kehittymisen ansiosta voitettu tai ainakin sitä pystytään hoitamaan aiempaa paremmin.  Esimerkiksi vuonna 1936 influenssaan kuoli 1 725 ihmistä, 2010 influenssaan kuoli yhdeksän suomalaista. Lisäksi verovaroin kustannetaan monenlaisia seulontoja, joiden ansiosta sairauksia havaitaan riittävän ajoissa.

Suurin parannus lienee tapahtunut kuitenkin elinajanodotteessa. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin 55-vuotiaaksi, on miesten elinajanodote nykyisin yli 78 vuotta.  Naisten eliniän odote on pidentynyt yhtä paljon: 62 vuodesta lähes 84 vuoteen. Kaikkiaan naisten ja miesten elinajanodotteen ero on kaventunut 1970-luvun jälkeen.

Esimerkkejä löytyisi paljon lisää.

Ehkäpä elämme historian parasta aikaa. Ennen ei sittenkään ollut kaikki paremmin.

Kirsti Lehtinen
OSJ:n toiminnanjohtaja

 

 

 


Kommentit (3)Kommentoi




Taivaslaulu
13.01.2016 10:18

Yksi yhdistyksemme vakiotoiminta on teatterivierailut ympäri Suomen ja myös omassa Oulun kaupunginteatterissamme. Viime syyskauden hitti Oulun kaupunginteatterissa oli Pauliina Rauhalan esikoisteokseen perustuva Taivaslaulu, joka otettiin myös Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistoon.  

Hallituksemme varasi Oulun esitykseen 80 lippua.  Kaikki liput menivät hetkessä, ja varalla odotti vielä kuutisenkymmentä halukasta. Esitykset olivat loppuunmyytyjä ainakin jouluun asti. 

Kalevan toimittaja kysyi haastatellessaan Pauliin Rauhalaa: "Oulu on lestadiolaisuuden ydinaluetta, Tampere ei. Näkyykö se Tampereen Työväen Teatterin ja Oulun kaupunginteatterin Taivaslauluissa?"

Rauhala tietää, että Oulussa taustatyö on perusteellisempaa. Tampereella tulkinta on ehkä enemmän kirjalähtöisesti.

SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen tuo esille sanomalehti Kalevalle antamassaan haastattelussa mm. tapauksia, joissa kristityt olivat luopuneet uskostaan kulttuuriharrastusten vuoksi, mutta toteaa, että valinta on jokaisen oma.

Entäs oma Taivaslauluni? Valmistauduin esitykseen lukemalla kyseisen teoksen ja totesin, että näytelmä oli kaunis rakkaustarina ja vähemmän skandaalinkäryinen kuin oletin.

Unto Sippola
OSJ:n hallituksen jäsen
Oulun Seudun Senioriopettajien hallituksen puheenjohtaja


Kommentit (1)Kommentoi




Joulun kiireet
11.12.2015 09:10

- Eikö olekin mukavaa, kun eläkeläisenä sinulla ei enää ole joulukiireitä? Nyt sinä voit valmistella joulunkin kaikessa rauhassa.

Ystäväni toteamus kuvasi ilmeisesti hyvin yleistä mielipidettä. Eläkeläinen, varsinkin eläkkeellä oleva opettaja voi valmistautua joulun viettoon kaikessa rauhassa. Mitään suorituspaineita ei enää ole; todistusten kirjoittamiset, joulujuhlien valmistelut, oppilaiden joulumielen rakentelut tai vastaavat ovat elettyä elämää eikä niistä tarvitse huolehtia.

Me eläkkeellä olevat opettajat tiedämme kuitenkin, että senioriopettajan aktiivielämä ei pysähdy eläkepäätöksen myötä. Aina vain useampi meistä jatkaa toimintaansa erilaisissa järjestöissä, kunnan päätöksenteossa sekä avustus- ja vapaaehtoistoiminnassa. Ja näissä toiminnoissa joulukuu on vuoden kiireisintä aikaa.

Toisaalta eläkkeellä olijalla on huomattavasti enemmän vapausasteita muokata omaa toimintaansa. Mikä pakko on siivota juuri jouluksi kaikki paikat kuntoon? Joulukiireitä voi lähteä pakoon vaikka etelän lomakohteisiin.

Haluan viettää joulun Suomessa. Ja kieltämättä haluan viettää sen perinteisen joulun. Käyn hakemassa joulukuusen mökkitontilta, kirjoittelen joulukortit läheisille ja tuttaville ja yritän auttaa vaimoani parhaan kykyni mukaan muissakin jouluvalmisteluissa.

Mutta kiire meille tulee kuitenkin. Tuntuu siltä, että aikaansaannosten ja käytetyn ajan suhde muuttuu vuosi vuodelta heikommaksi. Lisävaivaa tuottaa se, että joutuu etsimään edellisvuoden korttien postituslistaa, lahjaluetteloa ja vastaavaa, jotka kuitenkin viime joulun jälkeen talletettiin ”varmaan paikkaan”.

Meidän tulee vain hyväksyä syntynyt tilanne. Aivan samoin kuin kaipaamme lapsuusajan lumisia pakkasjouluja, on meidän siedettävä nykyiset pimeät, lumettomat ja lämpöasteiset joulun ajat. Yksikään meistä ei tietenkään pääse ilmaston muutoksen vastuusta, mutta joulua ihmiskunnan suurimpana juhlana ja Pariisin ilmastoneuvotteluita tuskin kannattaa pohtia samanaikaisesti.

Joulun sanoma on kuitenkin kirjoitettu meidän jokaisen sydämeen. Joulurauha, läheisten läsnäolo ja kynttilöiden valo karkottavat lopulta joulukiireen. Ne saavat tajuamaan sen, että joulu tulee joka tapauksessa, kiirehdimme sitten tai emme.

Ulkoisia puitteita tärkeämpää on se, mitä koemme sisällämme, sielussamme. Vaikka sivusilmällä näkisin, että kirjahyllyn päällystästä unohtui pölyt pyyhkimättä, merkitsee minulle paljon enemmän lapsenlapseni jouluriemuinen halaus toivotun lahjakirjan ansiosta.

Arki on todellisuutta, mutta jokaisen meidän arkeemme toivoisin sisältyvän vanhan joululaulun yksinkertaisen sanoman: ”Oi jospa ihmisellä, ois joulu ainainen”

Jokaiselle blogin lukijalle toivotan säätyyn katsomatta Hyvää ja rauhallista Joulua sekä Uutta luovaa Onnellista vuotta 2016.

Osmo Ukkonen

OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.