Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >
Riemuylioppilasjuhla
09.08.2016 12:44

Keväällä vietin riemuylioppilasjuhlaa kuten kaksi muutakin OSJ:n hallituksen jäsentä, ja varmaan useita kymmeniä OSJ:n jäseniä. Syntyi uusia helmiä muistojen helminauhaan.

Kirjoitin ylioppilaaksi Porin Tyttölyseosta, koulusta, joka on kahteen kertaan lakkautettu: ensin koulu-uudistus lakkautti erilliset tyttö-ja poikakoulut ja sittemmin Porin Tyttölyseota seurannut Kuninkaanhaan lukio lakkautettiin. Tavallinen kohtalo tämän päivän Suomessa.

Ei ole sattumaa, että silloisessa tyttölyseossa ylioppilaskirjoitusten tulokset olivat hyviä: olihan koulu 9-vuotinen ja kielivalikoima ja kielten opiskelu laajaa: ensimmäisellä oppikoulun luokalla  alkoi ruotsin opiskelu, toisella saksan, neljännellä englannin ja lukiossa vielä mahdollisesti ranskan tai latinan. Myös musiikin ja kuvaamataidon (silloinen nimitys) opiskeluun panostettiin.

Koulusta saimme sivistyksen juuret ja tiedon siivet, jotka kantoivat meidät ympäri Suomea, Eurooppaa ja jotkut vielä kauemmas. Oppikoulun toisen luokan historian kirjan ja opetuksen painopiste oli Kreikan ja Rooman kulttuureissa. Antiikin mytologian tarusto loi vahvan pohjan eri taiteenlajien ymmärtämiseen. Sieltä riittää ammennettavaa edelleenkin. Kun kävelin Pompeijin raunioilla, mieleeni nousivat historian kirjan kuvat tapahtuneesta. Sama Mantere-Sarvan Keskikoulun yleinen historia on ollut oiva ja nopea lähde antiikin mytologiaan.

Meitä oli kerääntynyt yhteen 30 riemuylioppilasta. Kaikkiaan koulustamme vuonna 1966  ylioppilaaksi kirjoitti 52, joista muutama oli jo kuollut, jotkut asuivat pysyvästi ulkomailla ja muutamat olivat liian sairaita tullakseen tapaamiseen.

Monet koulussa solmitut ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosikymmenten ajan, ja ne, jotka kouluaikoina liikkuivat yhdessä, hakeutuivat nytkin toistensa läheisyyteen. Mutta hienoa oli tavata ja käydä kuluneita vuosikymmeniä läpi niidenkin kanssa, joita ei ollut tavannut montaakaan kertaa kouluaikojen jälkeen.

Yhteiset kokemukset ja muistot yhdistävät. Koululla oli omat traditionsa, ja kun lauloimme koulun juhlakantaatin Epilogin, monen silmäkulmassa kimmelsi kyynel. ”Me oomme yhtä kanssa mennehien, ja sukupolvein syntymättömien. Työn, joka meille heelmän kauniin kantoi, sen esipolvi perinnöksi antoi, se taasen siirtyy toisiin käsiin kerran, kun meille kuuluu kutsu Tuonen Herran...”

Ulkomailla asuva luokkatoverini kirjoitti palautteessaan: ”Luokkakokous räväytti yhtäkkiä silmilleni (ja korvilleni) kantaaottavia suomalaisia naisia, jollaisia ei ihan joka päivä tapaa, ei ainakaan näin runsain joukoin. Voi olla, että koulullakin on jotain osuutta asiassa, mutta ei sillä ihan kaikkea selitä. Suoran selän jatkeena on hyvässä asennossa oleva pää. Niin, sellaisilta te näytätte, tosi upeilta.”

Marja-Terttu Halpio-Huttunen
OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentit (1)Kommentoi




Keväthuumaus
17.05.2016 06:24

Lapsena kuunnellessani Tapio Rautavaaran kappaletta ”Anttilan keväthuumaus” en käsittänyt laulun sanomaa. Miksi vanha mies ampaisee kevätniitylle, solmii päähänsä seppeleen kevään ensi kukista, kuuntelee ihastuksissaan peipon, käen, kuikan ja muiden lintujen laulantaa ja tekee kaikkea hassua?

Ilmeisesti Anttilan ikäisenä kansalaisena ymmärrän nyt paljon paremmin laulun viestiä. Itse olen kevätihminen. Jotain sanoinkuvaamattoman suurta läikähtää mielessäni, kun istun kesäasuntoni terassilla saunan ja jäistä vapaaseen järveen pulahduksen jälkeen ja kuulen käen ensi kukunnan. Maa vihertää ja puihin kiipeää vihreys ensin ylälatvoihin. Pihan valkovuokot sulkevat kukintojaan, kirjosieppo pyörii pihapiirissä valitsemassa lukuisista pesäpöntöistä itselleen parasta. Yksinkertaisesti sanottuna, minulla on hyvä olo.

Kevään tulo saa ihmisen tuntemaan, että jälleen on selvitty sateista, pimeästä, kylmästä (no tämä talvi ei asettanut kummallisia kylmänsietorajoja), kelirikosta ja ties mistä. Kaikki alkaa ikään kuin alusta, luonnon myötä uusiutuu myös ihmisen mieli. Lisääntyneen valon myötä meillä on aikaa ajatella valoisia ajatuksia, lisääntynyt iloisuus ihmisten kasvoilla valaa uskoa siihen, että kyllä tästä selvitään eteenpäin, aivan varmasti.

Kevät aiheuttaa myös fyysistä vireyttä. Ja vaikka me emme ehkä Anttilan tavoin tanssi kevätniityllä niin pihojen kunnostustyöt, haravoiminen, kukkapenkissä kyykistely, kasvimaan kuntoon laittaminen, parvekkeen kukkaistutusten ja monien vastaavien hyötyhommien tekeminen kohottaa varmasti niin mielialaa kuin kehon kuntoa.

Uskon myös, että kevät saa meidät seniorit kaivamaan esiin kalenterit. Niihin merkitään kiinnostavat kesäteatteriesitykset, musiikkijuhlien ajankohdat ja muut itseämme kiinnostavat kesätapahtumat. Eikä sitten muuta kuin menoksi.

Anttilan keväthuumaus taisi kestää vain yhden päivän, hänellä kun oli kaikenlaisia huolia… ”rahat on tiukalla”. Oma keväthuumaukseni on kestänyt jo toista viikkoa, ja ”kuinka tästä selviän, en tietäne lain”.

Toivottavasti kuitenkin viimeistään Aulangon Senioriopettajapäiviin mennessä!

Hyvää kevättä lukijoille.

Osmo Ukkonen

OSJ:n hallituksen jäsen, Senioriopettaja-lehden toimituskunnan jäsen.


Kommentoi




Millainen kotikuntasi on 2020?
13.04.2016 08:14

Maan hallituksen ohjelmassa on pari suurta uudistushanketta, jotka näyttävät kietoutuvan yhdeksi vyyhdeksi. Sote-hanke ja kuntauudistus ovat sisäkkäin ja päällekkäin väistämättä, vaikka niitä on pyritty pitämään erillään toisistaan. Kun kuntien rahasta ja vallasta noin puolet siirtyy maakunnan kokoisille uusille organisaatioille, vaikutukset kuntarakenteeseenkin voivat olla suuria.

Hallituksen esitykset ovat muuttumassa eduskunnassa laeiksi ja säädöksiksi, jotka ohjaavat sosiaali- ja terveyspalvelujamme pitkälle tulevaisuuteen. Uutta on kunnallisten sote-palveluiden tuottajien yhtiöittäminen. Kuinka pitkälle yhtiöittäminen viedään, on vielä avoin kysymys. Hallituksen päätös on kuitenkin se, että kaikki palveluiden tuottajat ovat jatkossa osakeyhtiöitä. Seuraavan kuntavaalikauden aikana saamme siis Terveyskeskus Oy:n tai Erikoissairaanhoito Oy:n tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Järjestämisalueiden koosta ja lukumäärästä on käyty tiukkaa keskustelua. Usean vaihtoehdon jälkeen malliksi on valittu ns. maakuntamalli. Kolmannesta verotasosta eli maakuntaverosta on hallitus luopunut. Palvelut on päätetty rahoittaa valtionveroa korottamalla. Samalla määrällä alennetaan kuntaveroa – tai ainakin niin pitäisi tapahtua. Ken elää, se näkee, kuinka yhtälö toteutuu.

Me senioriopettajat kuulumme siihen keskimääräistä parempituloisten joukkoon, jolla on syytä huoleen. Maakunnallinen sote-palvelu rahoitetaan korottamalla valtionveroa, jota nyt vain osa eläkeläisistä maksaa. Tästä seurannee väistämättä se, että veroprogressio hyvätuloisten osalta noussee. Joudummeko maksamaan terveyspalveluistamme entistä suuremman osan verojen muodossa?

Uusi kuntalaki suo mahdollisuudet järjestää kunnan hallinto ja organisaatio aivan uudella tavalla. Kun sote on siirretty maakunnan kontolle, jää kuntaan jäljelle kasvatusta, opetusta, kulttuuria ja tekniikkaa. Näiden toimien johtosäännöt ovat parhaillaan työn alla monessa kunnassa. Nyt olisi jokaisen syytä osallistua keskusteluun, jossa hahmotellaan kotikunnan roolia ja rakennetta.

Vuoden kuluttua 9.4.2017 järjestetään seuraavat kuntavaalit, joiden ehdokasasettelu on käynnissä. Senioriopettajienkin olisi aihetta kantaa kortensa kekoon tuomalla näkemyksensä, tietonsa ja taitonsa yhteisönsä hyväksi joko taustavaikuttajana tai ehdokkaana kuntavaalissa. Toivottavasti uudistuva 100-vuotias Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna entistä ehompi.  Ainakin maamme on hyvin erilainen seuraavalla ”satasella”.

Erkki Kukkonen                                                                                                                                                      
OSJ:n hallituksen varapuheenjohtaja

 


( Päivitetty: 13.04.2016 08:33 )

Kommentit (2)Kommentoi




Onko nimi enne?
14.03.2016 09:48

Vanha sanonta kuuluu Nomen est omen. Sanaleikinomainen ilmaisu perustuu Plautuksen näytelmään Persa, jossa Toxilius-niminen orja neuvoo isäntäänsä ostamaan Lucris-nimisen orjattaren, koska tämän nimi muistuttaa enteellisesti sanaa lucrum (kauppavoitto). Näin kertoo Wikipedia.

Joskus toivon, ettei näin olisi. Jos lapsi on nimeltään Myrsky tai Sade, niin ajattelen enemmän luontoa kuin lasta. Enkä edes nimestä osaa päätellä, onko kyseessä tyttö tai poika. Olen kyllä kuullut sisaruksista, joilla on nämä nimet. Kun he tulevat paikalle, vauhti on kuulemma välillä aika hurjaa. Tuskin kuitenkaan nimen takia.

Entä jos pojalle antaa nimeksi Goljat, ja hän onkin aikuisena siro, 160-senttinen mies. Tilanne voi olla kiusallinen sekä nimen kantajalle että hänen vanhemmilleen, jotka ovat ennustaneet pojan ulkoisen olemuksen niin väärin.

Suomessa ja muuallakin maailmassa on myös tapana antaa nimiä, jotka liittyvät johonkin vanhempien arvostamaan henkilöön. Kun meillä on tytölle annettu nimeksi Armi, ovat mielessä varmasti olleet kauniit missimme Kuusela ja Aavikko.

Lienevätkö kaikki Mika Häkkisen tai Kimi Räikkösen mukaan nimetyt pojat innokkaita autourheilun kannattajia? Ehkä ovat, mutta syynä on todennäköisemmin poikien ja heidän isiensä yleinen innostus formulakisojen katselemiseen.

Namibiassa on paljon Martteja oman presidenttimme mukaan. Hän on siellä tunnettu ja pidetty henkilö. Samasta syystä vältetään joitakin sinänsä hyviäkin nimiä, joista tunnetuin lienee Aadolf.

Nykyaikana lapsille annetaan aika mielenkiintoisia nimiä. Omassa perheessäni on 2000-luvulla syntynyt veljessarja Veetu, Jepe, Seve ja Eemu sekä heidän serkkunsa Minja, Utu ja Eea. Lyhyet nimet taitavat olla muotia. Nämä nimet eivät viittaa mihinkään. Luulisin.

Jätän lukijan mietittäväksi Utun ja Eean sukupuolen.

Arja Sore
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lahden seudun senioriopettajien puheenjohtaja


Kommentoi




Ennen oli kaikki paremmin?
10.02.2016 08:26

Televisiosta tuli syksyllä suomalainen viihdeohjelma, jossa yksi sketsi oli seuraavanlainen. Joukko takkutukkaisia ja noentuhrimia luolaihmisiä vaelsi pimeään luolaan. He asettuivat luolassa nuotion ympärille muistelemaan entisiä hyviä aikoja: ”Kyllä ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut leirinuotiota eikä muutakaan turhaa. Istuttiin vaan täällä pimeässä.”

Pakko tunnustaa: sketsi nauratti kovasti. Ehkä meihin ihmisiin on sisäänrakennettuna jonkinlainen kaipaus menneeseen.

Mutta miltä menneisyys näyttää, jos nostetaan esiin joitakin faktoja. Oliko ennen paremmin? Ja kuinka moni oikeasti haluaisi palata vaikka 1970-luvun Suomeen tai sotien jälkeiseen aikaan?

Lapsikuolleisuus on nykyisin Suomessa pienimpiä koko maailmassa. Vielä 1930-luvun lopulla lähes joka kymmenes syntynyt lapsi kuoli ennen kuin täytti vuoden.

Lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi. Vuonna 1969 menehtyi tapaturmaisesti 405 lasta tai nuorta. Vuonna 2011 vastaava luku oli 37.

Liikenteen moninkertaistumisesta huolimatta etenkin liikenneonnettomuuksien vakavat seuraukset ovat selvästi vähentyneet. 1970-luvun alussa onnettomuuksissa kuoli yli 1 000 henkeä vuodessa, nykyisin enää runsas 200 henkeä.

Vielä vuonna 1980 joka neljänneltä 40-vuotiaalta puuttuivat kaikki hampaat.

1958 joka kuudennessa kotitaloudessa oli jääkaappi. Kylmän sijasta säilöttiin suolalla. Nykyisin tiedetään, että suola on kovia rasvoja ja sokeria pahempi terveyden tuhoaja.

Moni sairaus on lääketieteen kehittymisen ansiosta voitettu tai ainakin sitä pystytään hoitamaan aiempaa paremmin.  Esimerkiksi vuonna 1936 influenssaan kuoli 1 725 ihmistä, 2010 influenssaan kuoli yhdeksän suomalaista. Lisäksi verovaroin kustannetaan monenlaisia seulontoja, joiden ansiosta sairauksia havaitaan riittävän ajoissa.

Suurin parannus lienee tapahtunut kuitenkin elinajanodotteessa. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin 55-vuotiaaksi, on miesten elinajanodote nykyisin yli 78 vuotta.  Naisten eliniän odote on pidentynyt yhtä paljon: 62 vuodesta lähes 84 vuoteen. Kaikkiaan naisten ja miesten elinajanodotteen ero on kaventunut 1970-luvun jälkeen.

Esimerkkejä löytyisi paljon lisää.

Ehkäpä elämme historian parasta aikaa. Ennen ei sittenkään ollut kaikki paremmin.

Kirsti Lehtinen
OSJ:n toiminnanjohtaja

 

 

 


Kommentit (3)Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.