Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  >
Harmaat hiukset ja älylaitteet
10.11.2015 14:21

”Katsokaas, nämä älypuhelimet ovat lähinnä nuorten käyttöön”, informoi minua parikymppinen, muutaman partakarvan omaava miehen alku eräässä kotikaupunkini kännykkäkaupassa.

Tarkoitukseni oli hankkia uusi puhelin ja kyselin, miten tietojen siirto onnistuu entisestä uuteen. Ei, eivät he sitä tee, ja jos tekevätkin, se vie ainakin viikon. Siirto pitää osata itse tehdä. Ostohaluni lopahtivat, sillä aloin laskeskella, kuinka monta viikkoa minä itse saisin taistella siirtojen kanssa, jos kerran eksperteilläkin menee niin kauan...

Paremmin ei käynyt toisenkaan operaattorin liikkeessä tiedustellessani itselleni sopivaa puhelinta. Kunnon parran kasvun omaava mies katseli minua, käveli nurkkakaapille ja onki sen kätköistä iänikuisen vanhaa nokialaistani muistuttavan laitteen. ”Tässä olisi tällainen helppokäyttöinen isonäppäiminen puhelin.”

Kun ilmoitin olevani vielä älypuhelinkykyinen, hän viittasi vain seinällä oleviin laitteisiin – vähän innottomasti tosin. Siellä niitä oli ja on edelleenkin.

Hiusten väri ei todellakaan vie – ei ainakaan ihan kokonaan – kykyä käyttää ns. älylaitteita. Opettajina tiedämme, että jokainen, joka todella haluaa oppia, oppii asian kuin asian.

Helppoa se ei aina ole näiden uusien laitteiden kanssa, sen olen huomannut. Oppimiskykyni joutui eräänä päivänä koville koetuksille, kun minun piti lähettää sähköisesti suurehko kuva-aineisto. Ähräsin ja ähräsin, tein mielestäni älykkäitä ratkaisuja, mutta aineisto pysyi visusti minulla. Viisaammat  kertoivat dropboxista. Siitä alkoi uusi opiskelu.

Joka puolella järjestetään nykyisin senioreille tarkoitettuja tietokone- tai muita älylaitekursseja, mutta ei tietenkään juuri sillä hetkellä, jolloin olisin apua tarvinnut. Ei auttanut muu kuin linnoittautua tietokoneen ääreen ja alkaa taas yrittää. Onneksi koneeni ei mennyt ihan solmuun! Parin päivän ähräämisen jälkeen onnistuin, ja kuvat lensivät johonkin laatikkoon pilvenlonkareelle.

Pyyhkiessäni otsalta hikeä mietin, miten mummoni oli aikoinaan suhtautunut uusiin taloustöitä helpottaviin koneisiin. Ei häntä pelottanut, pyykkilauta siirtyi lennossa museoitavaksi. Joillekin koneille hän kyllä tuhahti kuuluvasti.

Entä sitten me itse, kun hypersupermodernit vempaimet tunkeutuivat koteihimme? Tuskin tarvitsimme miesten apua, kun keittiön pöydälle laskettiin avaruusaluksen osaa muistuttava kahvinkeitin – tai miksi sitä milloinkin kutsuttiin.

Miten sitten meidän harmaapäisten joukossa on vielä aika paljon sellaisia, jotka eivät käytä tai halua käyttää tietokonetta tai muuta arkielämää helpottavaa älylaitetta? Ei kai heitäkin ole tyrmätty samalla tavalla kuin minua ostosmatkallani?

Itselleni olen antanut luvan nöyrtyä vain yhden ”älylaiteen”, auton, edessä. Sen kaikkia mittareita ja nappuloita en halua ymmärtää. En tajua, miksi kojelaudan on oltava täynnä kaikenlaista näyttöä ja piippauslaitetta. Välillä ihan pelottaa, että katseeni juuttuu niihin ja liikenteen seuraaminen jää sivuseikaksi. Onneksi polkimet eivät ole vuosien varrella poikineet! Myönnän, että kaipaan ensimmäisen autoni pelkistettyä kojelautaa.

No, onnistuinko hankkimaan uuden puhelimen? Kyllä. Kolmannessa liikkeessä asiansa osaava nuori mies kantoi eteeni erikokoisia ja -merkkisiä puhelimia kysellen, mitä kaikkea haluaisin puhelimellani tehdä. Ja niinpä istuin pian pitäen käsissäni kahta puhelinta. Punnitsin paitsi niiden painoa ja kokoa myös ulkonäköä.

Sitten kuulin: ”Minusta teille sopisi tämä, se on jotenkin teidän näköisenne.” Se naula veti, ostin puhelimen. Se ei ollut harmaa.

Siispä eteenpäin, siskot, päihittämään nuo niin kutsutut älylaitteet ja autokin!

Hely Kalkkinen
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lapin senioreiden puheenjohtaja


Kommentit (2)Kommentoi




Isovanhemmat turvaverkkona
15.10.2015 08:39

Kesän jälkeen, kun on tavannut tuttuja, on hyvin usein kuullut, että kesänviettoon on kuulunut lastenlasten hoitoa.

Nyt seniorina lastenlapset rikastuttavat elämää ja pitävät kiinni ajan hengessä.  Heiltä voi myös oppia uutta teknologiaa. Oman kokemukseni mukaan lapsenlapset arvostavat apuamme läksyjen teossa, ja opastaessamme saamme olla taas opettajia.

Usein lapset asuvat kaukana toisella paikkakunnalla, jolloin isovanhemmilta vaaditaan jopa yöpymistä. Tällöin matkustaminen voi tuntua rasittavalta. Tämän vuoksi jotkut ovat eläkkeelle jäätyään muuttaneet lähelle lasten perhettä.

Maailma voi tuntua nykyisin turvattomalta, ja siksi pitää huolehtia pienten koululaisten vapaa-ajasta. Niinpä monet lapset menevät viettämään koulun jälkeen aikaa isovanhemmille, mikäli he asuvat lähellä.

Isovanhempia tarvitaan myös kuljettamaan lapsia kouluun ja harrastuksiin.  Lisäksi mummu ja vaari ovat tärkeitä auttajia lasten sairastuessa.

Ikääntyessä jaksaminen ei kuitenkaan ole enää samaa kuin silloin, kun omat lapset olivat pieniä.

Lastenlasten kanssa oleminen on ihanaa, mikäli voi itse määrätä hoitomäärän. On hyvä sopia, milloin on käytettävissä. Ei pidä ”uhrautua” oman ajan kustannuksella.

Meidän isovanhempien tulee muistaa olla kuluttamatta voimiamme loppuun. On hyvä pitää kiinni omista menoistaan ja harrastuksistaan.

Hiljattain eläkkeelle jääneet hoitavat usein myös iäkkäitä vanhempiaan. Hoitopaikkoja vähennetään koko ajan, joten eläkkeellä olevien työpanos on yhteiskunnallisesti tärkeää.

Kaiken kaikkiaan antaessaan saa. Läheinen suhde lapsenlapsiin on paras palkkio siitä, että on voinut olla avuksi ja tueksi.

Helkky Vesterinen
OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentit (2)Kommentoi




Hyvinvoiva karstunen
10.09.2015 12:34

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhdessä harrastaminen lisää hyvää oloa. Esimerkkinä on usein mainittu kuorolaulu ja moni muu aivan tavallinen yhdessäolon muoto.

Omasta elinpiiristämme kuitenkin tiedämme, että spontaanit kyläilyt, yhteydenpito sukulaisiin ja naapureihin ovat vähentyneet. Syynä ovat pitkät matkat, kiireinen työ, lasten tai vanhempien harrastukset ja monet muut seikat.

Samalla sosiaaliset turvaverkot ovat harventuneet. Esimerkiksi liikuntarajoitteinen ikäihminen voi tuntea itsensä tosi yksinäiseksi tai kotona lastaan hoitava isä / äiti tai on autoton.

Media vilisee kontaktimahdollisuuksia ja kehotuksia liittyä sinne ja tuonne ryhmään, mutta on osoitettu, ettei inhimillistä kanssakäymistä ole helppo korvata. Toisen ihmisen kaipuu ei täyty eikä hyvinvoinnin tunne lisäänny teknisen välineen kautta ainakaan kaikilla. Mikä neuvoksi, mistä lisää luontevaa toisten ihmisten tapaamista?

Kotikunnassani, noin 4 300 asukkaan Karstulassa, käynnistyi vuosi sitten ohjelma Hyvinvoiva karstunen. Teeman ympärille on vuodessa kunnan, paikallisten järjestöjen ja aktiivisten kuntalaisten yhteistyöllä polkaistu monenlaista yhdessäoloa ja tekemistä.

Keskelle kirkonkylää yhteispalvelupisteen yhteyteen entiseen Kelan huoneistoon kunnostettiin Heikin Tupa. Tila saatiin yksityishenkilön testamenttilahjoituksella kunnan omistukseen. Siitä remontoitiin keittiön ja muutaman oleskelutilan sisältävä kodikas paikka, johon kaikenikäiset ihmiset voivat tulla.

Heikin Tuvassa on järjestöjen toimintaa, mm. MLL:n Karstulan osaston perhekahvila, Saarijärven–Karstulan Diabetesyhdistyksen neuvontaa ja Muistiyhdistyksen päivätoimintaa. Lisäksi Karstulan seurakunta järjestää avoimia nuorteniltoja. Pienillekin harrastusryhmille on tilaa, esimerkiksi nukkekotiaskartelijat kokoontuvat Heikin Tuvalla.   

Heikin Tuvalta saa myös matalan kynnyksen terveydenhuoltopalveluita: säännöllisesti ilman ajanvarausta on tavattavissa terveydenhoitaja tai ajanvarauksella ikääntyvien vastuuhenkilö.

Heikin Tuvalla alkaa kokoontua oma parlamentti, kansalaisopiston ajankohtaisten asioiden keskustelupiiri. Siellä pidettiin elokuussa myös monikulttuurinen ilta järjestöille ja Karstulassa asuville maahanmuuttajille. 

Mahdollisuudet tuntuvat siis olevan rajattomat. Yhdessä touhuten ja keksien ilo ja hyöty moninkertaistuvat.

Teemaan liittyvää Hyvinvointipäivää vietettiin 5.9. Tekemistä ja kokemista riitti kaikenikäisille. Järjestöt esittelivät toimintaansa messutyyppisesti Liikuntahallissa ja mukana oli myös OSJ!

Parasta on se, että Hyvinvoiva karstunen -ohjelma on pysyvää toimintaa, ei määräaikainen hanke. Rahoittajana toimii Karstulan kunta. Heikin Tuvassa on hyvinvointivastaavan toimisto. Hyvinvointivastaava toimii keskushenkilönä, on aina paikalla ja ohjaa palvelujen kysyjiä tarvittaessa oikean ihmisen pakeille vaikkapa viereiseen kunnantalo Himmeliin. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on myöntänyt elokuussa Hyvinvoiva karstunen  -ohjelmalle hyvinvointitekotunnustuksen.  

Jos kiinnostuit, voit käydä Karstulan kunnan kotisivuilla lukemassa lisää.
 

Terttu Möttönen

OSJ:n hallituksen jäsen ja Saarijärven seudun opetusalan seniorit ry:n sihteeri 


( Päivitetty: 22.09.2015 10:10 )

Kommentoi




Kuka on vanhus?
10.08.2015 12:43

Eliniän pidentyminen luo tarpeen määrittää uudelleen sana vanhus. Elämänvaiheet ovat siirtyneet: lapsuus tuntuu nykyisin lyhentyneen, nuoruutta vietetään pitkään, samoin kolmatta ikää.

Parikymppisenä keski-ikäiset tuntuivat ainakin minusta ikälopuilta. Jos taas kysytään nykynuorelta, minkä ikäinen on vanha, vastaukseksi saadaan todennäköisesti varhaiskeski-ikäinen, ehkä 40-vuotias. Kun samaa asiaa tiedustellaan eläkeläiseltä, saadaan vastaukseksi huomattavasti korkeampi ikä.

Ihmisen vanheneminen alkaa viimeistään 30-vuotiaana. Alkuun ei merkkejä huomaa, mutta sitten vähitellen eletty elämä alkaa muistuttaa itsestään. Ihmiset vanhenevat kuitenkin täysin eri tahtiin.  

Vireät eläkkeellä olevat eivät halua tulla kutsutuksi vanhuksiksi. Sinänsä vanhus on käsitteenä hyvä, mutta siihen liitetään paljon negatiivisia mielleyhtymiä ja tunteita: raihnaisuutta, omatoimisuuden vähenemistä ja sairauksia.

Vanha ihminen onkin monen eläkkeellä olevan mielestä osuvampi ilmaus. Se kuvaa ihmisen elämänkokemusta, mutta ei sisällä samanlaisia ennakkoluuloja ja -asetelmia kuin vanhus-sana.

Ehkä siis ilmausten vanha ihminen ja vanhus välinen raja kulkee toimintakykyisyydessä. Vanha ihminen pystyy huolehtimaan itsestään, mutta moni vanhus taas tarvitsee apua arjen askareissa.   

Olennaista on vain muistaa, että lähtökohtana erilaisille ilmauksille pidetään ihmisen omaa kokemusta ja tuntemusta.     

Ikäkäsityksen muuttuminen näkyy myös mediassa. Katselin huvittuneena 1980-luvun eläkeläisille suunnattua mainosta, jonka löysin vanhasta aikakauslehdestä.  Mainoksen antama kuva ikäihmisen elämästä oli synkkä ja ongelmakeskeinen.

Jos vertaa tätä mainosta nykyisiin, huomaa selvän eron. Nykymainokset tarjoavat mahdollisuuksia – eivät ongelmia. Joskus jopa tarjotaan aiempaa parempaa lopputulosta, kuten hymyilevät tekonivelleikkaukseen osallistuneet mainoksessa vakuuttavat.

Kirsti Lehtinen
OSJ:n toiminnanjohtaja


( Päivitetty: 11.08.2015 10:17 )

Kommentit (4)Kommentoi




Kevät on juhlien aikaa
06.05.2015 08:26

Kevään juhlakauden avasi pääsiäinen huhtikuun alussa. Aika kylmää säätä saatiin kokea, mutta laajennetun perheen läsnäolo lämmitti isovanhempien mieltä. Aurinko sentään välillä pilkisteli antaen pientä lupausta kesän lähestymisestä. Ainakin syksyn ja talven pimeys on nyt jo poissa, mikä on tervetullutta. Valon ja valaistuksen tärkeys korostui taas pitkän talvikauden aikaan, kun ei luntakaan riittänyt etelässä kovin pitkään pimeyttä helpottamaan.

OSJ juhlii tänä vuonna 40-vuotista toimintaansa. Huhtikuussa syntymäpäivää vietettiin Helsingin Paasitornin historiallisissa tiloissa juhlaseminaarilla, johon oli kutsuttu vuosikokousedustajat, hallituksen jäsenet ja varajäsenet, kunniajäsenet, tärkeiden yhteistyötahojen edustajat sekä muutamia kymmeniä yhdistysten nimeämiä ylimääräisiä edustajia. Valitettavasti kaikkia 19 000 järjestömme jäsentä ei voitu kutsua. Ohjelma puheineen ja Ylioppilaskunnan laulajien mukavien esitysten kera sujui niin liukkaasti, että jäi ylimääräistä aikaa ennen tilaisuutta seurannutta vuosikokousta. Sain olla mukana juhlien suunnittelussa, ja olimme kovasti panostaneet siihen, että aikataulu pitäisi. Sitten kävikin ihan toisin päin, mikä lienee harvinaista! No, vuosikokousedustajista aika monet keksivät pian, että on arkipäivä ja kaupat ovat auki. Hyvin he ehtivät Hakaniemen torin ympäristön hallikaupat ja muut liikkeet tutkia, ja varmaan kauemmaksikin. Juhlapaikan eli Paasitornin sijainti on hyvin keskeinen liikkumisen kannalta.

Vappu osui tänä keväänä perjantaille, joten tiedossa oli pitkä vapaa monille. Jälleen kylmähkö sää rauhoitti juhlintaa. Perheemme vietti vappua pääasiassa venettä kunnostaen, hampaat kalisten. Sekin on lähes vapputraditio. Pikkulasten vapunvieton pelasti suuri määrä tavallisia ilmapalloja ja vedellä täytettäviä palloja, joilla he leikkivät telakka-alueella ja kotipihalla.

Aika pian vietetään äitienpäivää, helatorstaita ja helluntaita. Kun niistä päästään, on monilla kenties sukulaislasten lakkiaisia ja valmistujaisjuhlia. Ammatillisista oppilaitoksista valmistuvia juhlitaan nykyisin – ainakin toivottavasti – yhtä hienosti kuin uusia ylioppilaita. Kaikilla on ainakin kolmen vuoden uurastus takana, ja sitkeyttä vaatii, että maaliin tullaan. Eikä aina tarvitse tulla maaliin voittajana. Jos opiskelutaival on ollut hiukan takkuinen, päämäärän saavuttaminen on sitäkin arvokkaampaa. Päättötodistus kourassa on tukevampi olo hakea töitä kuin opinnot kesken jättäneenä.

Usein eläkkeelle jääneitä kutsutaan oppilaitoksiin kevätjuhliin, jos tila antaa myöten.  Toivotaan, että monet meistä pääsevät mukaan katsomaan nuorten iloa kesän alkaessa!

Lämmintä kesää odotellessa,

Liisa Fräki
OSJ:n hallituksen jäsen ja Helsingin seudun ammatillisten senioriopettajien puheenjohtaja

 

  


Kommentit (1)Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.