Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  >
Kauas koneet karkaavat
16.09.2014 09:55

Yritin hiljattain varata lippuja kansainvälisestä ohjelmapalvelusta.  Aikani verkkosivuilla klikkailtuani ohjelma jumiutui. No, ei muuta kuin aloittamaan alusta. Vajaan tunnin kuluttua olin sulkenut ja avannut ohjelman kolme kertaa. Täysin tietämätön olin siitä, olinko saanut lipun – tai peräti kolme lippua.  Mistään ei löytynyt koostetta tekemistäni ostoksista.  Ohjelmapalvelulla ei ollut puhelinta, ainoastaan sähköposti.  

Keväällä julkistettiin KÄKÄTE (Käyttäjälle kätevä teknologia) -projektin kyselytutkimuksen tulokset siitä, miksi 75–89-vuotiaat joko käyttävät tai eivät käytä tietotekniikkaa. Tuloksista piirtyy selkeä kuva nykytilanteen ongelmista: tietoyhteiskunnan ulkopuolelle on jäänyt suuri joukko yli 75-vuotiaita. Kun lukuun lisätään alle 75-vuotiaat nettiä käyttämättömät, nousee kokonaisluku liki 800 000 henkeen. Kyse ei siis ole pienestä marginaalista joukosta.

Tutkimuksessa havaittiin, että 75–89-vuotiaista suomalaisista 90 prosentilla on matkapuhelin, mutta vain kolmanneksella Internet-yhteys käytössä ja vain 24 prosentilla toimiva sähköpostiosoite. Muistaa myös pitää, ettei laajakaistan tai muun nettiyhteyden omistaminen vielä takaa, että asioita oikeasti hoidetaan itsenäisesti netissä. Voi olla, että lapsi tai lapsenlapsi hoitaa verkkopankkiasiat iäkkään puolesta.

Tutkimukseen osallistuneista tietokonetta käyttävät tavallisimmin 75–79-vuotiaat, puolison kanssa asuvat ja ylempinä toimihenkilöinä työskennelleet. Kotipaikalla ja sukupuolellakin on vaikutusta, sillä miehet käyttävät naisia useammin nettiä, samoin Uudellamaalla asuvat. Nettiä käytettiin lähinnä tiedon hakemiseen ja pankkiasioiden hoitamiseen.  

Yksi iso syy sähköisen maailman torjumiseen on se, että ohjelmat ja laitteet eivät ole käyttäjäystävällisiä – eivät etenkään vanhemmalle väelle.  Moni ohjelma putkahtaa markkinoille täysin keskeneräisenä. Rinnastukseksi kelpaisi auto, jota kyllä pystyisi ajamaan, mutta josta puuttuisivat jarrut. Kukaan ei ostaisi moista menopeliä. Tietotekniikassa on kuitenkin lupa tuoda markkinoille täysin keskeneräisiä ja käyttäjakunnalle sopimattomia tuotteita.

Monet julkiset ja yksityiset palvelut ovat siirtyneet tai siirtymässä nettiin. Vaikka sähköinen asiointi on suomalaisten keskuudessa lisääntynyt, yleistyy se iäkkäimpien joukossa varsin maltillisesti. Kansalaisten yhdenvertaisuus on aidosti vaarassa, mikäli verkkoasiointi syrjäyttää kokonaan muulla tavalla tarjotut palvelut. Yhä edelleen tarvitaan siis kasvokkain palvelemista, samoin puhelinpalveluja.  

Kirsti Lehtinen
OSJ:n toiminnanjohtaja


( Päivitetty: 16.09.2014 10:08 )

Kommentit (7)Kommentoi




Yhteistyö on voimaa!
18.08.2014 09:22

Jälleen kerran eläkeläiset ovat valtion säästötoimenpiteiden kohteena. Puolentoista miljoonan eläkeläisen kukkaroita kevennetään leikkaamalla eläketuloa prosentin verran. Eläkkeiden indeksikorotus vuonna 2015 olisi ollut laskelmien mukaan noin 1,5 %, mutta hallituksen päätöksen mukaan se tulee olemaan 0,4 %. Samaan aikaan maan hallitus kuitenkin kannustaa lisäämään kulutustottumuksia, jotta talouselämän pyörät pyörisivät ja Suomen talousahdinko helpottuisi.

Yhtälö on mahdoton ja aiheuttaa yhteiskunnalle entistä suurempia vaikeuksia. Tämän päivän eläkeläiset ovat erittäin aktiivisia kuluttajia ja erilaisten palveluiden käyttäjiä. Eläkkeet ovat kuitenkin niin pieniä, että vähäisetkin nipistykset näkyvät kulutustottumuksissa. Keskimääräinen bruttoeläke on 1 600 euron paikkeilla. Ei sillä summalla huimia kulutusjuhlia vietetä. Jo muutamien eurojen leikkaus tuntuu ja luo epäuskoa tulevaisuuteen.

Yhteiskunnan taholta helposti unohdetaan se, millainen voimavara nykypäivän eläkeläiset ovat. Jos eläkeläisiä ei olisi, tämän maan monet palvelut tyrehtyisivät lähes kokonaan. Eläkeläiset ovat kulttuurin aktiivisimpia kuluttajia, ja siksi useat teatterit ja konserttisalit joutuisivat todellisiin vaikeuksiin ilman eläkeläisiä. Bussiyhtiöt valittaisivat matkustajien puutetta. Hotellipalvelut, kylpylät ja lomakohteet menettäisivät suuren asiakasjoukon.  

Oma lukunsa on sosiaali- ja terveydenhuolto, joka joutuisi ilman eläkeläisiä kaaokseen. Kodinhoitajilla ei ole kohtuuttoman kiireisten aikataulujen vuoksi riittävästi aikaa olla vanhusten kanssa, vaikka vanhukset kaipaavat ennen kaikkea seuraa yksinäisiin päiviinsä. Lapsenlapsia hoidetaan päivittäin, jotta vanhemman ei tarvitse jäädä töistä pois, vaikka siihen olisi sopimusten mukaiset oikeudet. Lisäksi monet eläkeläiset huolehtivat omista vanhemmistaan heidän viimeisten vuosiensa aikana. Näin tuetaan huomattavasti yhteiskunnan sosiaalipalveluja, vaikka ne lakisääteisesti kuuluvat yhteiskunnan ylläpitämiksi.

Jos kaikki edellä mainittu mitattaisiin rahassa, olisi lasku yhteiskunnalle huimaava. Euroissa mitattuna eläkeläiset tekevät siis korvaamattoman arvokasta työtä yhteiskunnan eduksi.

Eläkeläiset eivät tarvitse juhlapuheitten hymistelyä, vaan todellista arvostusta tekemälleen työlle. Meitä on noin 1,5 miljoonaa. Näin suuren joukon ääni kuuluu ja painaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jos ääni on yhtenäinen ja joukko pystyy toimimaan yhdessä. Ehkä tulevaisuudessa näin tapahtuukin.

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ on yksi eläkeläisten parissa toimiva järjestö, joka on valmis eläkeläisten yhteistyöhön, jotta eläkeläisten oikeudenmukaiset vaatimukset huomioitaisiin yhteiskunnassa.

Oikein hyvää syksyn odotusta helteisen kesän jälkeen kaikille lukijoillemme.

Otso Kahila

OSJ:n hallituksen jäsen
Lohjan seudun senioriopettajat ry


Kommentit (5)Kommentoi




Ei sitku vaan nyt ku
09.05.2014 09:52

Ei sitku vaan nyt ku

Eläkkeelle jääminen on suuri muutos elämässä. Monet odottavat sitä innokkaasti, laskevat aamuja, suunnittelevat ja ideoivat tulevaisuutta. Toiset pelkäävät, miten täyttää työn loppumisen jättämä tyhjiö. Työyhteisö ja työkaverit jäävät taakse. Sit ku jään eläkkeelle muuttuukin nyt ku olen eläkkeellä -todellisuudeksi. On aika toteuttaa haaveet ja elää juuri tätä päivää, tätä hetkeä.

Eräs perheetön tuttavani kysyi minulta, mitä hän voisi eläkkeellä tehdä, miten saa aikansa kulumaan, kun hänellä ei ole lapsenlapsia, joita hoitaa, eikä hän aio ryhtyä golffariksi.

Lähes kaikki ystäväni ovat jo eläkkeellä. Millaisia ratkaisuja he ovat tehneet? Muutamat ovat jatkaneet vielä työntekoa, tosin radikaalisti työtä vähentämällä. Tämä toimii hyvin ns. vapaissa ammateissa, esim. toimittajan, lääkärin ja asianajajan työssä paljon paremmin kuin opettajan ammatissa. Joku on toteuttanut unelmansa omasta taidenäyttelystä, toinen käy kitaratunneilla ja pääsee harrastajakonsertin solistiksi. Joku menee kirjoittajakurssille ja kirjoittaa sukunsa tarinan jälkipolville luettavaksi tai ryhtyy sukututkijaksi. Joku lähtee vapaaehtoistyön kurssille ja ryhtyy avustajaksi.

Moni eläkeläinen on kulttuurin kuluttaja ja maailman matkaaja. Joku ryhtyy hoitamaan lapsenlapsiaan täyspäiväisesti ja useimmat isovanhemmat tilapäisesti tarpeen vaatiessa. Useat päätyvät omaishoitajiksi: joko iäkkään vanhemman tai sairastuneen puolisonsa.

Senioriopettajatoimintaa on eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Toiminta on vireää matkailusta kulttuuritarjontaan, liikunnasta erilaisiin luentotilaisuuksiin. Mikä sen mukavampaa kuin tavata entisiä kollegoja ja vanhoja tuttuja ja saada uusiakin ystäviä. Senioriopettajatoiminta on parhaimmillaan yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa ja virkistystä. Kannattaa olla mukana ja tulla mukaan!

 

Nautinnollisia eläkepäiviä!

Marja-Terttu Halpio-Huttunen

OSJ:n hallituksen jäsen, Porin Seudun Senioriopettajien hallituksen jäsen

 

 


( Päivitetty: 09.05.2014 10:05 )

Kommentoi




Kerran opettaja - aina opettaja
10.04.2014 09:49

Opettajan ammatti on leimaava. Samalla tavalla leimaavia ovat ainakin papin, poliisin ja lääkärin ammatit. Opettajuus periytyy usein vielä suvuittain. Nykyään opettajan työuran pituus on noin 40 vuotta. Sitten seuraa keskimäärin reilun 30 vuoden eläkeaika.

Omalta työssäoloajaltani muistan varoneeni joutumasta samaan jonoon pankkiin jo työuransa päättäneen kollegan taakse. Opettajamainen kertaus ja perusteellisuus kohdistuivat pankissa virkailijaan, eikä jono oikein vetänyt. Alkossa kollegat kävivät arvatenkin harvemmin, kun vastaavaa en huomannut.

Mitä meille jää opettajan ammatistamme sen jälkeen, kun virkavuotemme ovat täynnä? Jotkut jatkavat työskentelyä sijaisena. Heitä on muutamia tuhansia. Jotkut taas ovat saaneet työstään niin tarpeekseen, etteivät halua olla missään tekemisissä kouluun ja opettajiin liittyvän kanssa. Ja sitten on meillä tämä OSJ.

Opetusalan Seniorijärjestö on kaikkien eritaustaisten opettajien yhteinen järjestö. Kaikki eläkkeelle siirtyvät opettajat saavat kuin myötäjäisinä ensimmäisen eläkeläisvuotensa jäsenmaksun OAJ:n maksamana. Senkin jälkeen jäsenmaksu on todella pieni verrattuna siihen, mitä sillä saa. Paljon materiaalista hyvää: lehden, kalenterin, alennuksia...

Lisäksi joskus jo pelkkä jäsenkortin vilauttaminen avaa mahdollisuuden kotimaassa ja ulkomailla mennä tilaisuuksiin, näyttelyihin, museoihin opettajana – joskus jopa ilmaiseksi.

Meitä senioriopettajia on jo liki 19 000. OSJ:n kautta pääsee osaksi yhteisöä ja yhteisöllisyyttä: kokoontumisiin, matkoille ja erilaisiin tilaisuuksiin. Senioriopettajana saa yhteyden samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin.

Yhä tärkeämmäksi OSJ:ssä on tullut edunvalvonta. OSJ:llä on kaksi tahoa, joihin järjestönä nojautua: omaan äiti-OAJ:hin ja muihin eläkeläisjärjestöihin.

OAJ:n kanssa on viritelty aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eläkkeelle siirtymisessä. Eläkkeelle siirtymiseen liittyvää tietoa kaivataan omien kokemusteni nojalla ajoissa – mieluummin aiemmin kuin viimeisenä työssäolokeväänä. Eläkkeellä ollaan pitkä osa elämästä, joten eläkesuunnitteluun tarvitaan työkaluja.  

Harmaita panttereita on Suomessa yli miljoona. Kuinka on mahdollista, että maassa voidaan tehdä toistuvasti seniorikansalaisten kannalta huonoja päätöksiä? Vastaus on yksinkertaisesti se, että tämä joukko on jakautunut sirpaleisesti moneen järjestöön. Myös yleinen passiivisuus ja kyllä ne hoitaa -asenne vievät demokraattista voimaa.

Me senioriopettajat olemme saaneet tehdä elämäntyötämme parhaan ja arvokkaimman materiaalin kanssa: oppivien ihmisten. Siitä meille on kuulunut oikeudenmukainen palkka. Tämän meille maksetun palkan myötä meille kuuluu oikeudenmukainen eläke. Tulevien sukupolvien senioriopettajilla on sama oikeus.

Omalla edunvalvonnallamme turvaamme nyt vielä oppituntejaan pitävien opettajien eläkkeiden perusteita. Heistäkin tulee joskus senioriopettajia...

Pekka Herranen

OSJ:n hallituksen jäsen ja Kouvolan senioriopettajien puheenjohtaja

 

 

 

 


( Päivitetty: 10.04.2014 09:54 )

Kommentit (4)Kommentoi




Milloin oli vähän aikaa sitten?
04.03.2014 09:30

Milloin oli vähän aikaa sitten?

Sanojen merkitykset voivat olla vaikeita. Olen koulutukseltani matematiikan opettaja. Matematiikassa suurin osa sanoista on yksiselitteisiä, ja jokainen ymmärtää ne samalla tavalla. Siksi olen aina kokenut matematiikan opettamisen mukavaksi, ei tarvitse liikoja selitellä.

Näin on toki sanojen suhteen yleisesti kaikessa kielen käytössä. Monet substantiivit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Mm. pallo, kirja, villatakki, omena ja lentokone merkitsevät meille kaikille suunnilleen samaa.

Entä verbit? Kun käytämme sanoja istua, kävellä, syödä, juosta, lukea, kirjoittaa, laulaa jne. niiden merkitys on meille samanlainen. Tosin juokseminen on erilaista kunkin kykyjen mukaan, ja Karita Mattilan laulu on kauniimpaa kuin monen muun laulaminen.

Asia muuttuu vaikeammaksi adjektiivien kohdalla. Jos käytetään sanaa vanha kuvaamaan vaikka henkilön ikää, riippuu täysin kuulijasta, minkä ikäisestä henkilöstä on kysymys. Vanhan ihmisen määritelmä on jossain sanottu olevan 10 vuotta itseä vanhempi. Muistan vielä hyvin, kuinka koululaisena koin varusmiespalvelusta suorittavia nuorukaisia kaupungilla nähdessäni, miten kauhean vanhoja he olivat. Nykyisin ottavat palvelukseen ihan lapsia!

Määritelmän mukaan adverbit tarkentavat lauseen sanomaa monin tavoin.  Niitten merkitys on kovin erilainen eri-ikäisille ihmisille. Parhaiten tämä tulee ehkä esille, kun joulun alla lapsille kerrotaan, että jouluun on enää vähän aikaa. Vähän tarkoittaa pienelle aivan eripituista aikaa kuin meille varttuneemmille. Samoin kun kuvailemme jonkin tapahtuman olleen vähän aikaa sitten, saattaa käydä ilmi, että aikaa on ehtinyt kulua jo pari, kolme kuukautta. Ehkä me ajattelemme, että kesä on ihan kohta, mutta koululaisesta kevättä kestää ikuisuuden, ja koulun loppuminen on kaukana tulevaisuudessa.

Entä interjektiot eli huudahdussanat, jotka ovat puheentäytettä? Esimerkiksi hei, voi, tota, niinku jne. Olen joskus laskenut jonkun puheenvuorosta, kuinka monta kertaa puhuja sanoo tota tai niinku Valitettavan usein luku on aika suuri. Se alkaa ajan mittaan todella kyllästyttää. Tiedämme kaikki, mitkä ovat nuorison käyttämiä interjektioita. Voi vain toivoa, että nämä v- ja h-sanat häviävät kielestä ajan mittaan. Kaikki nämä huudahdussanat ovat täysin vailla merkitystä!

Lopuksi haluan tuoda esille lasten logiikan tuomia sanoja, joista moni on todella helposti ja yksiselitteisesti ymmärrettävä.

Mitä siis merkitsevät  takaperinpäivä,  pankkiinmenokassi , auto-auto-titityy tai tankkikaupan syömälä ? Vastaukset ovat seuraavat:  takaperinpäivä (=eilen), pankkiinmenokassi (=asiakirjasalkku), auto-auto-titityy (=jäätelöauto) ja tankkikaupan syömälä (=huoltoaseman kahvila).

Arja Sore

OSJ:n  hallituksen jäsen ja Lahden seudun senioriopettajien puheenjohtaja


( Päivitetty: 07.03.2014 11:53 )

Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.