Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >
Yhteistyö on voimaa!
18.08.2014 09:22

Jälleen kerran eläkeläiset ovat valtion säästötoimenpiteiden kohteena. Puolentoista miljoonan eläkeläisen kukkaroita kevennetään leikkaamalla eläketuloa prosentin verran. Eläkkeiden indeksikorotus vuonna 2015 olisi ollut laskelmien mukaan noin 1,5 %, mutta hallituksen päätöksen mukaan se tulee olemaan 0,4 %. Samaan aikaan maan hallitus kuitenkin kannustaa lisäämään kulutustottumuksia, jotta talouselämän pyörät pyörisivät ja Suomen talousahdinko helpottuisi.

Yhtälö on mahdoton ja aiheuttaa yhteiskunnalle entistä suurempia vaikeuksia. Tämän päivän eläkeläiset ovat erittäin aktiivisia kuluttajia ja erilaisten palveluiden käyttäjiä. Eläkkeet ovat kuitenkin niin pieniä, että vähäisetkin nipistykset näkyvät kulutustottumuksissa. Keskimääräinen bruttoeläke on 1 600 euron paikkeilla. Ei sillä summalla huimia kulutusjuhlia vietetä. Jo muutamien eurojen leikkaus tuntuu ja luo epäuskoa tulevaisuuteen.

Yhteiskunnan taholta helposti unohdetaan se, millainen voimavara nykypäivän eläkeläiset ovat. Jos eläkeläisiä ei olisi, tämän maan monet palvelut tyrehtyisivät lähes kokonaan. Eläkeläiset ovat kulttuurin aktiivisimpia kuluttajia, ja siksi useat teatterit ja konserttisalit joutuisivat todellisiin vaikeuksiin ilman eläkeläisiä. Bussiyhtiöt valittaisivat matkustajien puutetta. Hotellipalvelut, kylpylät ja lomakohteet menettäisivät suuren asiakasjoukon.  

Oma lukunsa on sosiaali- ja terveydenhuolto, joka joutuisi ilman eläkeläisiä kaaokseen. Kodinhoitajilla ei ole kohtuuttoman kiireisten aikataulujen vuoksi riittävästi aikaa olla vanhusten kanssa, vaikka vanhukset kaipaavat ennen kaikkea seuraa yksinäisiin päiviinsä. Lapsenlapsia hoidetaan päivittäin, jotta vanhemman ei tarvitse jäädä töistä pois, vaikka siihen olisi sopimusten mukaiset oikeudet. Lisäksi monet eläkeläiset huolehtivat omista vanhemmistaan heidän viimeisten vuosiensa aikana. Näin tuetaan huomattavasti yhteiskunnan sosiaalipalveluja, vaikka ne lakisääteisesti kuuluvat yhteiskunnan ylläpitämiksi.

Jos kaikki edellä mainittu mitattaisiin rahassa, olisi lasku yhteiskunnalle huimaava. Euroissa mitattuna eläkeläiset tekevät siis korvaamattoman arvokasta työtä yhteiskunnan eduksi.

Eläkeläiset eivät tarvitse juhlapuheitten hymistelyä, vaan todellista arvostusta tekemälleen työlle. Meitä on noin 1,5 miljoonaa. Näin suuren joukon ääni kuuluu ja painaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jos ääni on yhtenäinen ja joukko pystyy toimimaan yhdessä. Ehkä tulevaisuudessa näin tapahtuukin.

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ on yksi eläkeläisten parissa toimiva järjestö, joka on valmis eläkeläisten yhteistyöhön, jotta eläkeläisten oikeudenmukaiset vaatimukset huomioitaisiin yhteiskunnassa.

Oikein hyvää syksyn odotusta helteisen kesän jälkeen kaikille lukijoillemme.

Otso Kahila

OSJ:n hallituksen jäsen
Lohjan seudun senioriopettajat ry


Kommentit (5)Kommentoi




Ei sitku vaan nyt ku
09.05.2014 09:52

Ei sitku vaan nyt ku

Eläkkeelle jääminen on suuri muutos elämässä. Monet odottavat sitä innokkaasti, laskevat aamuja, suunnittelevat ja ideoivat tulevaisuutta. Toiset pelkäävät, miten täyttää työn loppumisen jättämä tyhjiö. Työyhteisö ja työkaverit jäävät taakse. Sit ku jään eläkkeelle muuttuukin nyt ku olen eläkkeellä -todellisuudeksi. On aika toteuttaa haaveet ja elää juuri tätä päivää, tätä hetkeä.

Eräs perheetön tuttavani kysyi minulta, mitä hän voisi eläkkeellä tehdä, miten saa aikansa kulumaan, kun hänellä ei ole lapsenlapsia, joita hoitaa, eikä hän aio ryhtyä golffariksi.

Lähes kaikki ystäväni ovat jo eläkkeellä. Millaisia ratkaisuja he ovat tehneet? Muutamat ovat jatkaneet vielä työntekoa, tosin radikaalisti työtä vähentämällä. Tämä toimii hyvin ns. vapaissa ammateissa, esim. toimittajan, lääkärin ja asianajajan työssä paljon paremmin kuin opettajan ammatissa. Joku on toteuttanut unelmansa omasta taidenäyttelystä, toinen käy kitaratunneilla ja pääsee harrastajakonsertin solistiksi. Joku menee kirjoittajakurssille ja kirjoittaa sukunsa tarinan jälkipolville luettavaksi tai ryhtyy sukututkijaksi. Joku lähtee vapaaehtoistyön kurssille ja ryhtyy avustajaksi.

Moni eläkeläinen on kulttuurin kuluttaja ja maailman matkaaja. Joku ryhtyy hoitamaan lapsenlapsiaan täyspäiväisesti ja useimmat isovanhemmat tilapäisesti tarpeen vaatiessa. Useat päätyvät omaishoitajiksi: joko iäkkään vanhemman tai sairastuneen puolisonsa.

Senioriopettajatoimintaa on eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Toiminta on vireää matkailusta kulttuuritarjontaan, liikunnasta erilaisiin luentotilaisuuksiin. Mikä sen mukavampaa kuin tavata entisiä kollegoja ja vanhoja tuttuja ja saada uusiakin ystäviä. Senioriopettajatoiminta on parhaimmillaan yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa ja virkistystä. Kannattaa olla mukana ja tulla mukaan!

 

Nautinnollisia eläkepäiviä!

Marja-Terttu Halpio-Huttunen

OSJ:n hallituksen jäsen, Porin Seudun Senioriopettajien hallituksen jäsen

 

 


( Päivitetty: 09.05.2014 10:05 )

Kommentoi




Kerran opettaja - aina opettaja
10.04.2014 09:49

Opettajan ammatti on leimaava. Samalla tavalla leimaavia ovat ainakin papin, poliisin ja lääkärin ammatit. Opettajuus periytyy usein vielä suvuittain. Nykyään opettajan työuran pituus on noin 40 vuotta. Sitten seuraa keskimäärin reilun 30 vuoden eläkeaika.

Omalta työssäoloajaltani muistan varoneeni joutumasta samaan jonoon pankkiin jo työuransa päättäneen kollegan taakse. Opettajamainen kertaus ja perusteellisuus kohdistuivat pankissa virkailijaan, eikä jono oikein vetänyt. Alkossa kollegat kävivät arvatenkin harvemmin, kun vastaavaa en huomannut.

Mitä meille jää opettajan ammatistamme sen jälkeen, kun virkavuotemme ovat täynnä? Jotkut jatkavat työskentelyä sijaisena. Heitä on muutamia tuhansia. Jotkut taas ovat saaneet työstään niin tarpeekseen, etteivät halua olla missään tekemisissä kouluun ja opettajiin liittyvän kanssa. Ja sitten on meillä tämä OSJ.

Opetusalan Seniorijärjestö on kaikkien eritaustaisten opettajien yhteinen järjestö. Kaikki eläkkeelle siirtyvät opettajat saavat kuin myötäjäisinä ensimmäisen eläkeläisvuotensa jäsenmaksun OAJ:n maksamana. Senkin jälkeen jäsenmaksu on todella pieni verrattuna siihen, mitä sillä saa. Paljon materiaalista hyvää: lehden, kalenterin, alennuksia...

Lisäksi joskus jo pelkkä jäsenkortin vilauttaminen avaa mahdollisuuden kotimaassa ja ulkomailla mennä tilaisuuksiin, näyttelyihin, museoihin opettajana – joskus jopa ilmaiseksi.

Meitä senioriopettajia on jo liki 19 000. OSJ:n kautta pääsee osaksi yhteisöä ja yhteisöllisyyttä: kokoontumisiin, matkoille ja erilaisiin tilaisuuksiin. Senioriopettajana saa yhteyden samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin.

Yhä tärkeämmäksi OSJ:ssä on tullut edunvalvonta. OSJ:llä on kaksi tahoa, joihin järjestönä nojautua: omaan äiti-OAJ:hin ja muihin eläkeläisjärjestöihin.

OAJ:n kanssa on viritelty aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eläkkeelle siirtymisessä. Eläkkeelle siirtymiseen liittyvää tietoa kaivataan omien kokemusteni nojalla ajoissa – mieluummin aiemmin kuin viimeisenä työssäolokeväänä. Eläkkeellä ollaan pitkä osa elämästä, joten eläkesuunnitteluun tarvitaan työkaluja.  

Harmaita panttereita on Suomessa yli miljoona. Kuinka on mahdollista, että maassa voidaan tehdä toistuvasti seniorikansalaisten kannalta huonoja päätöksiä? Vastaus on yksinkertaisesti se, että tämä joukko on jakautunut sirpaleisesti moneen järjestöön. Myös yleinen passiivisuus ja kyllä ne hoitaa -asenne vievät demokraattista voimaa.

Me senioriopettajat olemme saaneet tehdä elämäntyötämme parhaan ja arvokkaimman materiaalin kanssa: oppivien ihmisten. Siitä meille on kuulunut oikeudenmukainen palkka. Tämän meille maksetun palkan myötä meille kuuluu oikeudenmukainen eläke. Tulevien sukupolvien senioriopettajilla on sama oikeus.

Omalla edunvalvonnallamme turvaamme nyt vielä oppituntejaan pitävien opettajien eläkkeiden perusteita. Heistäkin tulee joskus senioriopettajia...

Pekka Herranen

OSJ:n hallituksen jäsen ja Kouvolan senioriopettajien puheenjohtaja

 

 

 

 


( Päivitetty: 10.04.2014 09:54 )

Kommentit (4)Kommentoi




Milloin oli vähän aikaa sitten?
04.03.2014 09:30

Milloin oli vähän aikaa sitten?

Sanojen merkitykset voivat olla vaikeita. Olen koulutukseltani matematiikan opettaja. Matematiikassa suurin osa sanoista on yksiselitteisiä, ja jokainen ymmärtää ne samalla tavalla. Siksi olen aina kokenut matematiikan opettamisen mukavaksi, ei tarvitse liikoja selitellä.

Näin on toki sanojen suhteen yleisesti kaikessa kielen käytössä. Monet substantiivit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Mm. pallo, kirja, villatakki, omena ja lentokone merkitsevät meille kaikille suunnilleen samaa.

Entä verbit? Kun käytämme sanoja istua, kävellä, syödä, juosta, lukea, kirjoittaa, laulaa jne. niiden merkitys on meille samanlainen. Tosin juokseminen on erilaista kunkin kykyjen mukaan, ja Karita Mattilan laulu on kauniimpaa kuin monen muun laulaminen.

Asia muuttuu vaikeammaksi adjektiivien kohdalla. Jos käytetään sanaa vanha kuvaamaan vaikka henkilön ikää, riippuu täysin kuulijasta, minkä ikäisestä henkilöstä on kysymys. Vanhan ihmisen määritelmä on jossain sanottu olevan 10 vuotta itseä vanhempi. Muistan vielä hyvin, kuinka koululaisena koin varusmiespalvelusta suorittavia nuorukaisia kaupungilla nähdessäni, miten kauhean vanhoja he olivat. Nykyisin ottavat palvelukseen ihan lapsia!

Määritelmän mukaan adverbit tarkentavat lauseen sanomaa monin tavoin.  Niitten merkitys on kovin erilainen eri-ikäisille ihmisille. Parhaiten tämä tulee ehkä esille, kun joulun alla lapsille kerrotaan, että jouluun on enää vähän aikaa. Vähän tarkoittaa pienelle aivan eripituista aikaa kuin meille varttuneemmille. Samoin kun kuvailemme jonkin tapahtuman olleen vähän aikaa sitten, saattaa käydä ilmi, että aikaa on ehtinyt kulua jo pari, kolme kuukautta. Ehkä me ajattelemme, että kesä on ihan kohta, mutta koululaisesta kevättä kestää ikuisuuden, ja koulun loppuminen on kaukana tulevaisuudessa.

Entä interjektiot eli huudahdussanat, jotka ovat puheentäytettä? Esimerkiksi hei, voi, tota, niinku jne. Olen joskus laskenut jonkun puheenvuorosta, kuinka monta kertaa puhuja sanoo tota tai niinku Valitettavan usein luku on aika suuri. Se alkaa ajan mittaan todella kyllästyttää. Tiedämme kaikki, mitkä ovat nuorison käyttämiä interjektioita. Voi vain toivoa, että nämä v- ja h-sanat häviävät kielestä ajan mittaan. Kaikki nämä huudahdussanat ovat täysin vailla merkitystä!

Lopuksi haluan tuoda esille lasten logiikan tuomia sanoja, joista moni on todella helposti ja yksiselitteisesti ymmärrettävä.

Mitä siis merkitsevät  takaperinpäivä,  pankkiinmenokassi , auto-auto-titityy tai tankkikaupan syömälä ? Vastaukset ovat seuraavat:  takaperinpäivä (=eilen), pankkiinmenokassi (=asiakirjasalkku), auto-auto-titityy (=jäätelöauto) ja tankkikaupan syömälä (=huoltoaseman kahvila).

Arja Sore

OSJ:n  hallituksen jäsen ja Lahden seudun senioriopettajien puheenjohtaja


( Päivitetty: 07.03.2014 11:53 )

Kommentoi




Rohkeutta, senioriopettajat!
12.02.2014 13:42

Kirjoitan elämäni ensimmäistä blogia. Uskoisin olevani mitä tyypillisin senioriopettaja – ehkä sillä poikkeuksella, että minun piti hakea netistä apua siihen, mikä blogi oikeasti on! Määritelmiä oli vaikka kuinka paljon, mutta mieleiseni oli verkkopäiväkirja. Blogin pitoon kuuluu myös spontaanius ja henkilökohtaisuus. Voisin siis aloittaa blogini vaikka seuraavasti: ”Rakas päiväkirjani” tai ”Hyvä päiväkirjani”. Koska tässä päiväkirjassa ei ole lukkoa, on oltava varovainen, mitä kirjoittaa. Monet ovat ladanneet verkkosivuille kuvia ja tekstejä, joita ei voi sieltä koskaan poistaa. Näiden sivujen ylläpitäjä onneksi tyhjentää sisällön aika ajoin!

Vuoden loppu ja alkuvuosi on yhdistyksissä kiireisintä aikaa. On koottava edellisen vuoden toimintakertomus ja rakennettava uusi mahdollisesti entistä parempi suunnitelma. Tilitkin on hyvä saada lopputarkastukseen ja talous tasapainoon tehtyjen suunnitelmien kanssa.

Me täällä pohjoisessa rakastamme tätä meidän omaa yhdistystämme.  Tänne OSJ:n sivuille toimme ensimmäisinä toimintasuunnitelmamme kaikkien nähtäväksi. Emme pane pahaksemme, jos siitä kopioidaan ideoitamme. Tällä hetkellä se on vielä raakile, mutta valmistunee ennen vuosikokoustamme lähes lopulliseen muotoonsa. Toimintasuunnitelmakin voi elää spontaania elämää! Siihen yleensä lisätään tapahtumia, harvoin poistetaan. Tarkoituksemme on rakentaa ohjelma, joka kokoaa mahdollisimman monta jäsentä yhteen, kenet lounaan  – kenet matkustelun merkeissä. Kunpa vielä tavoittaisimme ne jäsenet, jotka katsovat kaihoisasti ikkunasta ulos, mutta eivät uskalla tulla mukaan!

Tulin valituksi yhdistyksemme puheenjohtajaksi kolme vuotta sitten melkein vahingossa. Jotta en olisi todellinen vahinko, antauduin tehtävääni suurella innolla. Olen saanut lukemattomia uusia ystäviä, laajentanut maailmankuvaani ja harrastuspiiriäni valtavasti.  Puheenjohtaja ilman hyvää sihteeriä, taloudenhoitajaa ja hallituksen muita jäseniä, on aika onneton. Olen iloinen ja nöyrästi kiitollinen, että joukkomme on mitä mainioin.

Onneksi OSJ tarjoaa koulutusta ja yhdessäoloa yli maakuntarajojen. Jotta yhdistyksien tulevaisuus olisi turvattu ja uudet ihmiset voisivat astua aikanaan keskeisiin tehtäviin, tarvitaan koulutusta. Sitä on onneksi luvassa syksyn koulutuspäivillä. Sitä ennen tapaamme Riihimäellä. Ohjelmassa on senioriopettajapäivien tarjoamaa virkistystä sekä OSJ:n vuosikokous. Jokainen tilaisuuden järjestävä yhdistys tekee aina parhaansa, jotta jäsenet eri puolilta Suomea saavat intoa ja uutta tietoa ajankohtaisista asioista. Luennoitsijat ovat korkeaa laatua. Mikä voisi olla paremmin? Riihimäen senioriopettajapäivillä odotan itse tapaavani vanhoja tuttuja ja saavani myös uusia ihmiskontakteja.

Netistä huomasin, että vuosittain valitaan Vuoden blogisti. Viime vuonna tittelin sai juristi Jukka Kemppinen, jolla on yli 3 000 postausta. Luettuanne hänen älykkäitä, yhteiskunnallisia kirjoituksiaan jätätte ehkä itse bloggaamatta. Niin oli vähällä käydä minullekin. Lupasin kuitenkin kokeilla, eikä tämä käynyt yhtään kipeää. Pilkut ja muut äidinkielen kammotukset on matemaatikolle kauhu, mutta onneksi ei tarvitse kirjoittaa kaunolla.

Toivon mahdollisimman monen uskaltautuvan näille sivuille. Rohkeutta, senioriopettajat!

Kerttu Ståhlberg
OSJ:n hallituksen jäsen
Länsi-Pohjan senioriopettajien puheenjohtaja

Kuvassa Länsi-Pohjan yhdistyksen hallitus.


Kommentit (5)Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.