tietoiskuja eläkeläisille

Elinaikakerroin alkaa vaikuttaa 2010

Elinaikakerroin alkaa vaikuttaa uusiin eläkkeisiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010, ja se koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä. Elinaikakerrointa ei sovelleta ennen vuotta 2010 myönnettyihin työeläkkeisiin ja osa-aikaeläkkeisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuoden 2010 kertoimeksi 0,99170. Kerroin vaikuttaa alkavan työeläkkeen määrään. Jos esimerkiksi vuonna 1948 syntyneen työeläke vuonna 2010 ilman elinaikakerrointa olisi 1 600 euroa, niin elinaikakertoimella tarkistamisen jälkeen se on noin 1 587 euroa.

Eläkkeen pienentymisen voi välttää jatkamalla työssä pitempään. Jos esimerkiksi vuonna 1948 syntynyt jatkaa työssä kuukauden verran pitempään, niin hän saa eläkettä 1 600 euroa kuukaudessa.

Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jolla varaudutaan eliniän pitenemiseen. Mikäli keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkkeitä. .

Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä käyttäen viiden edellisen vuoden kuolevuustilastoja. Tällä kertoimella kerrotaan alkava vanhuuseläke riippumatta siitä, missä iässä henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle. Jos vanhuuseläke alkaa alle 62-vuotiaana, käytetään eläkkeen alkamisvuoden kerrointa.

Elinaikakerrointa sovelletaan myös työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta lievemmin. Käytettävä kerroin on eläketapahtumavuodelle vahvistettu kerroin ja sitä sovelletaan vain työkyvyttömyyden alkamiseen mennessä ansaittuun eläkkeen osaan. Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi elinaikakerrointa ei enää sovelleta uudelleen, sen sijaan osa-aikaeläkkeen jälkeiseen vanhuuseläkkeeseen kerrointa sovelletaan.
8.12.2009

Eläkekatto ei saanut kannatusta

Eläkekaton käyttöönottoa selvittänyt Eläketurvakeskuksen (EKT:n) asiantuntijatyöryhmä ja työryhmän raportin vastaanottanut ministeri Liisa Hyssälä eivät lämpene eläkekaton käyttöönotolle. Myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöt torjuivat eläkekaton.

Työryhmän mukaan korkeita työeläkkeitä on Suomessa verraten vähän. Kansainvälisen kokemuksen perusteella työryhmä päätteli, että lakisääteiseen eläkejärjestelmään asetettu eläkepalkkakatto ei estäisi korkeita eläkkeitä, vaan kanavoisi niiden maksamisen muihin järjestelmiin.

Työryhmän tekemien laskelmien perusteella eläkekatto pienentäisi lakisääteisiä eläkemenoja vasta pitkällä aikavälillä. Sen sijaan vakuutusmaksutulo pienenisi välittömästi, ja maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseksi olisi nostettava eläkevakuutusmaksua.

Selvitys osoittaa, ettei lakisääteisen eläkejärjestelmän rinnalle haluta ostettavia lisäeläkkeitä. Lisäeläkkeiden suosio murentaisi ihmisten luottamusta työeläkejärjestelmään. Näin lakisääteisen systeemin poliittinen tuki kutistuisi. Tämän vuoksi järjestelmän päätoimijat – työmarkkinajärjestöt, eläkeyhtiöt ja Eläketurvakeskus – eivät hyväksy eläkekattoa.

Eläkekatto Euroopassa

Eläkekatto tarkoittaa eläkkeen euromääräistä ylärajaa. Tavallisimmin eläkekatto on toteutettu asettamalla työtuloon perustuva eläkepalkkakatto eli palkkaraja, jonka ylittävältä osalta ei kerry eläkettä. Näin on monissa Euroopan maissa.

Maiden välillä on kuitenkin eroja siinä, peritäänkö eläkepalkkakaton ylittävän ansion osalta vakuutusmaksuja. Yleensä niitä ei peritä, ja osassa maista maksu peritään vain työnantajilta.

Ylin ryhmä toistaiseksi pieni

Selvitystä varten ETK teki tilastollisen katsauksen suurten lakisääteisten eläkkeiden tasosta, yleisyydestä ja jakautumisesta. Ylimpään kymmenykseen kuuluvien lakisääteisen eläkkeen keskiarvo vuonna 2008 oli 2 828 euroa, mikä on vain vähän korkeampi kuin keskimääräinen ansiotaso Suomessa. Suurituloisimpien eläkkeensaajien kymmenykseen kuuluu 2000-luvulla vuosittain noin 120 000 - 130 000 henkilöä. Yhteensä eläkkeensaajia oli vuonna 2009 noin 1,3 miljoonaa.

Todella korkeita työeläkkeitä on Suomessa toistaiseksi vähän. Yli 10 000 euron eläkettä saa reilut 200 suomalaista.

Eläkekatosta on keskusteltu aika ajoin työeläkejärjestelmän luomisesta saakka. Aiemmin tehdyissä selvityksissä ja eduskunnan käsittelyissä on päädytty siihen, että eläkekattoa ei oteta käyttöön.

Suomessa oli takavuosina eräänlainen eläkekatto, kun eläkkeen enimmäistasona oli 60 prosenttia viimeisten työvuosien ansioista, valtiolla 66 prosenttia. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa tällainen tavoitetaso poistettiin, koska ihmisten haluttiin olevan työssä entistä pidemmän aikaa. Jos siis viihtyy työelämässä 68-vuotiaaksi, voi teoriassa saada työeläkettä lähdes 80 prosenttia viimeisten työvuosien ansioista. Näistä tulevaisuuden supereläkkeistä käytäneen seuraava eläkekattokeskustelu.

Eläketurvakeskuksen raportti luovutettiin ministeri Hyssälälle marraskuussa 2009.
8.12.2009

Mitä on saatu aikaan -kalvosarja

Varapuheenjohtaja Harri Aartelon yhdistysten koulutuspäivillä 3.3.2009 pitämä esitys siitä, mitä Veteraaniopettajat ry on vuosien saatossa saanut edunvalvonnassa aikaan. Lataa ›
6.3.2009

Perhe-eläkkeestä

Perhe-eläkkeen voivat saada leski ja lapset seuraavin ehdoin.

Leski:

  • puolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi ja edunjättäjä oli alle 65-vuotias avioliittoa solmittaessa.
  • jos yhteistä lasta ei ole
    • leski on yli 50-vuotias puolison kuollessa ja
    • leski oli alle 50-vuotias avioliittoa solmittaessa ja
    • edunjättäjä oli alle 65-vuotias avioliittoa solmittaessa ja
    • avioliitto on jatkunut vähintään 5 vuotta.
Lapset:
  • hän on alle 18-vuotias
  • oma, ottolapsi ja samassa taloudessa asunut lesken lapsi.

Leski ei menetä perhe-eläkettään, jos hän 50 vuotta täytettyään solmii uuden avioliiton. Jos leski solmii uuden avioliiton alle 50-vuotiaana, perhe-eläke lakkaa. Tällöin hän saa kolmen vuoden eläkkeen kertasuorituksena. Lapsen perhe-eläke päättyy, kun hän on täyttänyt 18 vuotta

Perhe-eläkkeen määrä lasketaan aina edunjättäjän eläkkeen perustella. Lesken omat tulot vähentävät perhe-eläkettä.

Perhe-eläkettä tulee aina hakea. Taannehtivasti sitä voi saada vain puolelta vuodelta, siksi kannattaa hakea eläkettä kuuden kuukauden sisällä edunjättäjän kuolemasta.

Hakulomakkeita saa Valtiokonttorista, Kelasta, Eläketurvakeskuksesta ja netistä asianomaisten sivuilta.

Valtiokonttori neuvoo. Voit soittaa tai käydä osoitteessa www.valtiokonttori.fi (eläkelajit-perhe-eläke).
18.11.2008

Työeläkkeiden kehitys -kalvosarja

Varapuheenjohtaja Harri Aartelon yhdistysten ja kerhojen koulutuspäivillä 30.9.2008 pitämä esitys eläkkeiden kehittymisestä. Lataa ›
3.10.2008

Seniori-ikäisen matkustajan sairastuminen EU-maissa

Peruslähtökohta on, että EU-maassa matkustava saa samanlaista hoitoa kuin tuossa maassa asuva kansalainen, esimerkiksi Espanjassa sellaista hoitoa, mitä Espanjan omille kansalaisille tarjotaan. Olennaista on tietää, että eri EU-maiden hoitokäytännöt poikkeavat toisistaan. Suomalainen turisti ei siis saa suomalaisen hoidon kaltaista hoitoa muissa EU-maissa vaan kyseisen maan kaltaista hoitoa. Kustannukset lähetetään sitten turistin kotimaahan.

Ikääntyvällä saattaa olla myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka vaativat matkan aikana hoitoa. Nyrkkisääntönä on, että esimerkiksi dialyysi- ja happihoidot pitää varata etukäteen sieltä, missä hoito annetaan.

Ongelmallisia korvattavia ovat tarkastukset ja seurantakäynnit. Kannattaa olla KELAan yhteydessä ennen matkaa ja selvittää, miten tarvittavia hoitoja tulee tilata ja mitä niistä korvataan.

Kortilla todistetaan hoito-oikeus

EU-maissa liikuttaessa pitää pystyä todistamaan, että on oikeutettu hoitoon. Tämä tapahtuu eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Kortti on ilmainen, ja KELA myöntää sen hakemuksesta Suomessa sairausvakuutetuille. Kortti on voimassa kerrallaan kaksi vuotta, ja sen voi saada sekä suomen- että ruotsinkielisenä.

Jos matkustaa Pohjoismaissa, on käytössä kevyempi tapa todistaa hoito-oikeus. Pohjoismaissa näet riittää Kela-kortti ja passi.

Aiemmin myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli tällainen käytäntö. Nyt kuitenkin 1.4.2008 alkaen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei enää riitä passi hoito-oikeuden todistamiseen, vaan siellä matkustettaessa tulee olla voimassa eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Ylipäänsä passi kannattaa olla mukana aina, vaikka Schengen-maissa ei sitä vaaditakaan. Sairaustapauksissa näet pitää pystyä osoittamaan henkilöllisyys, ja siihen tarvitaan passia.

Kännykkään ICE-tunnus

Matkapuhelimeen hätätilanteita varten tallennetut puhelinnumerot voivat olla hyödyllisiä ulkomaille matkustettaessa. ICE-lyhenteen (in case of emergency) käyttäminen tarkoittaa omaisen puhelinnumeron tallentamista oman matkapuhelimen muistioon ICE-nimellä.

Onnettomuuden uhrin kännykästä löytyy yleensä hänen tärkeimmät yhteystietonsa, mutta varsinkin ulkomailla auttajien on vaikea tunnistaa nimilistalta suomenkielisiä termejä. ICE-lyhenteen löytyminen kännykän nimilistalta helpottaa yhteydenottoa lähiomaiseen.

ICE numeron lisääminen omaan puhelimeen ei vaadi kuin muutamaa näppäilyä: lähimmän omaisen numero tallennetaan nimellä ICE.

Lyhenteen voi myös lisätä lähiomaisen nimen eteen, esimerkiksi "ICE äiti". ICE-numeroita voi kännykkään tallentaa useampiakin, esimerkiksi "ICE1 Riitta" ja "ICE2 Virtanen Pekka".

On tärkeää valita ICE-koodin henkilöiksi sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kertoa soittajalle esimerkiksi lähimmäisensä mahdollisista sairauksista tai lääkityksestä.
18.7.2008

viimeisin päivitys
2.2.2012
Sivujen suunnittelu, toteutus ja päivitys Hanna-Maria Tarjamo